LÖYDÄ SISÄINEN YSTÄVÄSI

Kahtena edellisenä viikkona olen käsitellyt tunteita ja kokemuksia siitä, kuinka vanhemmat ovat aikoinaan hylänneet tavalla tai toisella. Niiden tunteiden kanssa aikuisuuden matkalle lähtenyt voi saada ihmissuhteisiinsa ylimääräistä painolastia, kun hylkäämisen pelot ja tulkinnat värittävät ihmissuhteita. Suuri osa Suomen väestöstä elää yhden hengen taloudessa. Suuri osa meistä kokee sen ihan hyväksi tavaksi elää, vaikka ei olisi sitä itse valinnut. Mutta jos ihmisellä on rankkoja hylkäämisen kokemuksia takanaan lapsuudessa ja nuoruudessa, hänellä on taipumuksena tulkita, että elää yksin hylättynä ja nimenomaan niin, että hänessä on jotain vikaa ja siksi hänet on hylätty ja siksi hän elää yksin. Yksinelämiseen liittyy silloin myös häpeäntunteita ja saattaa liittyä myös kateutta ja katkeruutta. Myös koulukiusaaminen jättää hankalia jälkiä, koska siitä vaiheesta voi jäädä mieleen taakaksi virheellinen uskomus, että itsessä on jotain perusteellista vikaa, vaikka tosiasiassa mieleen olisi pitänyt muodostua uskomus, että kiusaajissa oli jotain perusteellista vikaa.

YSTÄVÄNPÄIVÄ

Valmistan kotiani juhlaan
kohta vietän ystävänpäivää
- itseni kanssa.
Siis minä minäni ystävänä.
Lähetelkää vaan sydämiä toisillenne.
Odottakaa, toivokaa,
pettäkää toiveet ja pettykää.
Minä en pety:
saanhan sydämen minä-ystävältäni

Kuka on runon minä-ystävä? Kognitiivisessa terapiassa puhutaan siitä, että meidän ihmisten tunne- ja ajatusmaailmassa on kolmenlaisia moodeja eli minän tiloja: Vanhempi, aikuinen ja lapsi

Meillä on tunnemuistumia ja mielessämme sanottujen ja satuttaneiden sanojen muistoja elämämme auktoriteeteilta. Tärkeimmät muistumat ovat omilta vanhemmiltamme. Saatamme aikuisena edelleenkin tuntea auktoriteettien rajoituksia, moitteita ja kehumisia. Myös kannustava ja hoivaava vanhempi jättää oman jälkensä kuten seuraavassa runossa kuvataan.

ISÄNI KANNUSTUS

Isäni oli kuningas

• mielestäni.

Kun kuningas sanoi:

"Oletpa taitava.",

uskottava oli.

Ja kuningasisäni

jäi asumaan aivoihini.

Yhä kuiskii:

Hyvä, oikein hyvä.

Olemme kaikki olleet joskus lapsia, jolloin tulkitsimme elämää lapsen näkökulmasta. Saatoimme haavoittua, kun meitä kohdeltiin rakkaudettomasti tai taitamattomasti tai välinpitämättömästi. Vanhempi saattoi olla:

VAATIVA, KRIITTININEN, RANKAISEVA, SYYTTÄVÄ, SYYLLISTÄVÄ, VÄHÄTTELEVÄ, ALISTAVA, SITOVA, HYLKÄÄVÄ, VÄLINPITÄMÄTÖN, TORJUVA JNE

Lapsena koetut haavoittuneisuuden tunteet aktivoituvat aikuisena samantapaisissa tilanteissa. Silloin olemme haavoittuneen lapsen moodissa ja meillä on paha olla. Voimme myös olla vihaisen lapsen moodissa menneisyyden vihakokemusten jäljiltä.

Kuvassa vanhempimoodi lähettää arvostelevia ja mitätöiviä ajatuksia ja niistä seuraa hankalia tunteita. Haavoittunut lapsimoodi aktivoituu ja ihminen voi huonosti. Se on avuton kohdatessaan taas kerran omaa vanhempaansa muistuttavan ihmisen moitteet. Keskellä kuvassa on aikuisen moodissa oleva minä-ystävä, joka haluaisi tukea haavoittunutta sisäistä lasta. 

Minä-ystävä on sisäinen järkevä osa meitä, oma luontainen terapeuttimme ja elämän viisauden tallentaja ja esiintuoja. Se harjoittaa itsemyötätuntoa, kun sitä tarvitsemme. Se suhtautuu meihin samalla asenteella, millä me suhtaudumme rakkaimpiin ystäviimme, ymmärrämme, kannustamme, lohdutamme ja puhumme rakkaudella totuutta. Kuvassa hankalat tunteet ovat saaneet ensin vallan ja aikuisen moodi yrittää aktivoitua, sillä on asiaa. Riippuu ihmisestä itsestään kuinka äkkiä hän tarttuu aikuismoodin tarjoamaan apuun. Se apu on psykoterapeuttista omahoitoa tai itsehoitoa. Se sanoo: Olet OK. Sinä riität.

SURUTYÖ

Yksinäisyydentunteeseen ei aina liity mitään lapsuuden traumojen aktivoitumista, vaan normaalia ikävää ja kaipausta. Seuraava runo kertoo surutyön prosessista, jolloin suru jaetun ilon päättymisestä on vielä vallalla. Aika armahtaa, yksinäisyyteen voi tottua, vaikka ei koskaan uskoisi niin käyvän.

YKSINYKSIN

Kun lähdöstäsi oli kulunut aikaa,

olin oppinut elämään harmaissa päivissä,

Mutta kun aurinko nousi hehkussaan

tai laski illalla väriloistoon,

olisin halunnut jakaa ilon kanssasi.

Sinua ei enää ollut.

Kauneuden kokemus sai surureunan.

Oli kauneus, kaipaus ja kipu.

Ja halu tehdä taivaasta harmaa.

Vuosia kesti kaivata ilon jakajaa,

sinua tai toista.

Nyt huomaan:

Olen tottunut elämään yksin.

Tänä aamuna taivas loistaa väreissä

Saan lahjaksi kaikki taivaan värit

ja ilon

vaikka jaan sen vain itseni kanssa.

Olen tottunut elämään yksin.

KUN YKSINÄISYYS MASENTAA

Yi kolmekymmentä vuotta sitten 1989 ystäväni pyysi minulta kirjoitusta miehensä hallinnoimaan kirjoituskilpailuun, jossa käsiteltiin yksinäisyyden kokemusta. Minua epäilytti osallistua siihen. Pohdin kauan ja ajattelin lopulta, etten voi kieltäytyäkään. Otava julkaisi kilpailun tarinat nimellä: "Kirjeitä tyhjästä talosta". 

Jutun tekstin voi lukea täältä. Jutussa on myös kuvattu masennustani, jonka kirjoitin runoksi muutama vuosi sitten. Kaikki runoni perustuvat todellisuuteen. Ne sisältävät omia ja muiden kokemuksia.

MASENTUNEEN AAMU

Voi mikä pettymys,

tämäkin aamu.

Haluan nukkua nukkua nukkua.

En herätä odottamaan iltaa,

joka on siirretty kauas.

Liian kauas.

En yletä sitä tavoittamaan,

mahtaako sitä siellä ollakaan.

- Ehkä se kuitenkin tulee

armahtava ilta.

ja jälleen kerran järjestää päivälle

melkein onnellisen lopun:

saan nukkua, nukkua, nukkua.

AIKUSEN MOODI

Aikuisen minäntila on muodostunut elämän varrella koetusta elämää kannattelevista kokemuksista ja viisauksista. Se sisältää kaiken psykologisen tiedot, joka meillä on, todet kansanviisaudet ja omat ja muiden aforismit, runojen aarteet ja monille myös sen, mitä Raamatusta aukeaa.

Itse kuulun niihin, joille Raamatusta on tullut aarreaitta, josta voi ammentaa tietoa myös hankalan vanhempimoodin sammuttamiseen. Haavoittunut lapsi minussa saa lohdutusta siitä tiedosta, että minulla on Taivaallinen isä, joka rakastaa eikä tee kasvatusvirheitä. Kun hän sanoo sanassaan psalmissa 139 (vanha käännös): "Sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä." 

Jumala on luonut meille psyykkisen rakenteen, jonka avulla voimme vähentää tuntemaamme kärsimystä. Jokaisen ihmisen on mahdollista löytää sisäinen aikuinen itsestään ja kasvattaa sitä - kuunnella mitä sillä on sanottavaa.