ESI-ISÄ ISRAELISTA? JA ESIÄITI PIEKSÄMÄELTÄ

SUKUTUTKIMUS

Sukututkimus on elämää rikastuttava harrastus, kukkaroa se tosin köyhdyttää ja vie aikaa. Onneksi eläkeläisillä on aikaa. Sukututkimuksessa asetetaan tavoitteita ja etsitään vastauksia kysymyksiin ja koetaan jatkuvasti onnistumisia, kun löydetään vastauksia. Siihenkin täytyy sopeutua, että aina ei vastausta löydy, mutta sitten voi paneutua seuraavaan kysymykseen. Kognitiivisen terapian pioneeri Michael Mahoney määritteli ihmisen onnellisuuden riippuvan siitä, että hänellä on merkitseviä, verraten lyhyessä ajassa saavutettavia tavoitteita. Tavoite, jonka voi saavuttaa vuoden päästä ei lisää onnellisuutta, mutta kun jakaa tavoitteen välitavoitteisiin, voi iloita niiden saavuttamisesta vaikka viikoittain.

Isäni tutki aikoinaan oman sukunsa ja minä tutkin äidin suvun. Olisi isä ollut hämmästynyt siitä, että äidin pieksämäkeläisten vanhempien taustalta löytyi mitä mielenkiintoisimpia sukuja. Saattaapa sitä kautta minulla olla jopa juutalaisia esi-isiä ym. Aatelisten juurien esivanhemmat olivat viimeistään 1700-luvulla "pudonneet rahvaaseen", ja aateliset olivat iso yllätys, vaikka tiesin, että suurimmalla osalla sukututkijoita löytyy aatelisia esi-isiä. Toisaalta isäni olisi voinut ylpeillä (jos olisi tiennyt), että hänen esi-isänsä veli Lauri Hordeel oli ollut naimisissa kuningas Juhana III:n entisen avovaimon Kaarina Hannuntyttären kanssa ennekuin Juhana solmi säätynsä mukaisen avioliiton. Lauri Hordeel kasvatteli Juhanan lapsia ja sai palkakseen tältä aatelisarvon.

Eniten iloa minulle on sukututkijana tuottanut se, kun löysin aviottomana syntyneelle tutulle miehelle isän tiedot. Isä oli jo kuollut, mutta yhteys sisariin syntyi. Yllättävin löytö oli läheisen ystävän kanssa saatu yhteinen DNA, jonka kannustamana löytyi sitten sukukirjaa selailemalla ystävättären mummon tuntematon isä.

NENÄNI ARVOITUS

Istuin muutama kuukausi sitten Vivamon kirkossa. Vieressäni istuva tuntematon nainen kuiskasi: "Onko sinulla juutalaisia esi-isiä". Kysymys hymyilytti ja vastasin että ei ole. Hän oli päätellyt, että nenäni viittasi siihen suuntaan. Kotona vasta muistin, että tosiaan, kun aloittelin sukututkimusta, törmäsin tietoon, jonka mukaan Frilander-suku olisi tullut Suomeen Saksasta, jossa kotikieli olisi ollut jiddish. Sukelsin verkkoon etsimään taas tietoa Frilandereista. Geni-sukututkimusohjelma on alusta, jonne rakennetaan maailman laajuista sukupuuta. Ensimmäiseksi menin sinne tarkastaakseni, onko sinne ilmestynyt lisää tietoja Frilandereista. Muutama varhaisempi sukupolvi oli lisätty, mutta edelleen kysymys suvun alkuperästä oli avoin.

Olen silloin tällöin saanut kommentteja nenästäni ja nenäni on tosiaan vanhemmiten alkanut muistuttaa juutalaisia neniä, kuten äitini nenä aikoinaan, kun hän oli saman ikäinen kuin minä nyt. Kuvassa on nenäni kaksikymppisenä verrattuna siihen, mitä se on nykyään. tosiasiassa geeniperintö mahdollisista juutalaisista esi-isistä on niin olematon, että se ei nenäni muotoon enää vaikuta, mutta täyssavolaisen äitini nenänmuodoksi se oli poikkeava.

MARTHA JOSEFINTYTÄR FREDLANDER PIEKSÄMÄELTÄ

Martha oli lähin Frilander-nimen kantaja sukupuussani. Pieksämäen ensimmäiset digitoidut rippikirjat ovat vuosilta 1721- 1725 ja 1735 - 1750. Niihin on yhdistetty myös lastenkirjat, joiden perusteella saatoin rakentaa kuvan Marthan perheestä ja lähisuvusta.

Martha syntyi vuonna 1709 Pieksämäen Pyhityn kylässä, Meijerhovissa Josef Frilanderin ja hänen vaimonsa Kirstin Ingittären perheeseen. Sukututkimusohjelma Genin mukaan Martan isä Josef Frilander tunnettiin myös nimillä Joseph Fridlander ja Joseph Fredlander. Kuvassa on Museoviraston kokoelmista Signe Branderin Meijerhovin kartanosta vuonna 1920 ottama valokuva. 1700-luvulla kartanon päärakennus oli huomattavasti vaatimattomampi.

Marthan vanhemmat Josef ja Kirstin olivat tunteneet toisensa jo lapsesta asti, koska asuivat samassa pienessä kylässä. 

Meijerhovin omisti Josefin isä Nicolaus Frilander, joka oli Pieksämäen ensimmäinen kappalainen. Martha kasvoi suurperheessä, johon kuuluivat isovanhempien lisäksi kahden sedän Clasin ja Eljaksen perheet: Rippikirjaan on merkitty ne lapset, jotka olivat elossa vuonna 1721. Martha oli silloin 12-vuotias ja perheensä kolmas lapsi ja kuopus. Clasilla ja hänen vaimollaan Lisa Mähöttärellä oli 4 lasta ja Eljaksella ja hänen vaimollaan Maria Häggillä oli 7 lasta. Lisäksi lähellä Pöyhölän kappalaisen pappilassa asui toisena kappalaisena toimiva Marthan setä Nicolaus, jolla oli vaimonsa Anna Creutzmannin kanssa seitsemän lasta. Pieksämäellä asui myös Josefin sisar Kaarina, jolla oli kolme lasta. Toisella Josefin sisarella Elisabetilla oli kymmenen lasta, mutta hän asui perheineen kauempana Rautalammilla. Martalla oli serkkuja myös äitinsä puolelta. Juho-eno asui neljän lapsensa kanssa Pieksämäellä, Pauli-eno asui neljän lapsen kanssa Juvalla samoin kuin äidin sisko Liisa viiden lapsensa kanssa.

Marthan äidin vanhemmat asuivat myös samassa Pyhityn kylässä. Isoisä Paavo Inkinen oli lautamies ja siltavouti ja isoäiti oli Pälkjärven kirkkoherran tytär Kristiina Näätänen.

Kun Martha oli viisivuotias isoisä Nicolaus kuoli ja kun Valpuri iso-äiti kuoli, Martha oli 13-vuotias. Martha menetti myös äidinpuoleiset isovanhempansa nuoruusvaiheessa. 1700-luvulla tyttöjen ei tarvinnut miettiä, mihin ammattiin he haluaisivat. Sen sijaan haaveet liittyivät puolison saamiseen. Martha avioitui Mattz Hämäläisen kanssa 1730 ja Mattz tuli vävyksi Meijerhoviin. Mattzin alkuperästä ei ole sukututkijoilla tietoa. Perheeseen syntyi ainakin kolme lasta: Maria vuonna 1733, Niilo vuonna 1735 ja Kaisa vuonna 1739.

Savossa oli useita Mats Hämäläisiä ja siksi hänen syntymätietonsa ja kuolinaikansa ovat vielä arvailujen varassa. Martha jäi kuitenkin leskeksi ja avioitui 1742 Pyhityllä asuneen sotilas Lars Nyckelin kanssa, joka oli Marthaa yksitoista vuotta nuorempi. Seitsemän kuukauden kuluttua häistä syntyi Henrik-poika 1943 ja 1945 Laurentius, 1747 Mikko ja 1949 Joseph. Perhe asui edelleen Pyhityllä Meijerhovissa. Marthan Niilo-poika asui aikuistuttuaan perheineen Meijerhovissa samoin kuin edelleenkin Martha miehineen. Marthan ja Larsin Henrik-poika toimi vuokraviljelijänä Pyhityllä. Lars oli armeijan palveluksessa vuoteen 1762 saakka. 

Henrik poika muutti Eva-vaimonsa kanssa Joroisten Katajamäkeen omaan torppaan. Martha ja Lars muuttivat myöhemmin Joroisiin Henrikin perheeseen asumaan. Martha sai toimia isoäidin roolissa pitkään. Ensin hänellä oli lähellään Niilon lapset Meijerhovissa ja sitten Henrikin lapset Katajamäellä Häyrilän torpassa. Martha kuoli helmikuussa 1776. Lars kuoli myöhemmin.

SUKUNIMI FRILANDER

Sukuforumilla on tieto: Erään käsityksen mukaan ensimmäinen Frilander olisi ollut Ruotsin armeijan aseseppä, joka tuli sotajoukkojen mukana maahan. Jossain mainitaan että Frilander oli sotilasarvoltaan kornetti (vastaa vänrikkiä). 

Genin mukaan Marthan isä Josef Frilander tunnettiin myös nimillä Joseph Fridlander ja Joseph Fredlander. Sukunumi kuuluu paikannimen mukaan annettuihin nimiin. Euroopassa oli useita paikkakuntia, joihin sukunimi voi viitata. Luultavimmin kysymyksessä on ollut Friedlandin kaupunki Saksan itäosassa. Siellä oli jo 1600-luvulla iso juutalaisyhteisö ja vuodesta 1673 lähtien kaupungin juutalaisista on pidetty kirjaa.  Suomalaisissa historiankirjoissa tavataan ensimmäiset  Frilanderit Viipurin maalaiskunnassa Rasalahdessa Suomenlahden pohjukassa. He omistivat siellä maatilan, jonka myivät pois 1645.

Friedlander, Friedländer, Friedlaender, Frieland nimisä on nykyään eniten Yhdysvalloissa, jossa heitä on yli 4000 ja toiseksi eniten heitä on Israelissa, jossa heitä on yli 1400. Muualla heitä on huomattavasti vähemmän. Suomessa Frilandereita on yli 300 ja eniten heitä on Pieksämäen seudulla ja toiseksi eniten Helsingissä. Juutalaisten nimien luettelossa on mainittu myös Frilander.

Luulenpa tosiaan, että minulla on ollut esi-isä Israelissa.

Kun lähdin jokin aika sitten selvittämään Frilander-sukua, löysin Genistä ensimmäisenä kolmihenkisen nuoren perheen. Tarina oli synkkä. kuolinvuodet ja kuolinpaikka kertoivat, että äiti ja pikkutyttö olivat kuolleet Auschwitzissä ensin ja isä kaksi vuotta myöhemmin. Seuraavaksi löysin Margot Fredlanderin, jonka tarina alkoi kiehtoa ja kerroin sen viime viikon blogissa. Tarkoitus oli kirjoittaa alunperin yksi blogi Klaus Härön elokuvan innoittamana, mutta juutalaisaihe vain imi ajatukset itseensä ja tämä on kolmas ja toistaiseksi viimeinen blogi aiheesta.

JUUTALAISESTA KRISTITYKSI

Juutalaisten vaellus alkoi jo ensimmäisellä vuosisadalla. Euroopassakin heitä vainottiin jo keskiajalla ja monista maista heidät ajettiin pois - Ranskasta jopa useaan kertaan. Jos aseseppä Frilander oli tullut vainotuksi juutalaisuuden tähden, on mahdollista että hän on lähtenyt pakoon kohti pohjoista ja hän tai hänen joku jälkeläisensä oli kääntynyt kristityksi. 

Kun juutalainen kääntyy kristityksi, hänen uskonsa puhuttelee ns. kristityssä maassa kasvanutta. Juutalaiset hallitsevat Vanhan testamentin ja sen monet Messias-ennustukset. Uskoon tultuaan he oivaltavat, että Messias tuli Jesajan ennustusten mukaan  ensin uhrautuvana Messiaana ja Jeesuksen toinen tuleminen täyttää loput Vanhan testamentin messiaanisista ennustuksista.

Kaikkein eniten minuun on tehnyt vaikutuksen "uskon sankarina" juutalaisuudesta kristityksi kääntynyt Richard Wurmbrand. Olin aikoinaan kaksi kertaa hänen tilaisuuksissaan ja hän suorastaan huokui pyhyyttä ja rakkautta. Netistä löytyi englanninkielinen video 50min., jossa Wurbrandien poika kertoo perheensä tarinaa. KATSO>>>

Wikipedia:

"Richard Wurmbrand (24. maaliskuuta 1909 – 17. helmikuuta 2001) oli romanialainen luterilainen kristitty, kirjailija, pastori ja opettaja.

Wurmbrand oli alkujaan menestyvä juutalainen liikemies. Vuonna 1936 hän sairastui tuberkuloosiin ja lähti vaimonsa Sabinan kanssa toipumaan pieneen vuoristokylään Romanian vuorille. Kylässä oli kristitty puuseppä, joka rukoili pariskunnan puolesta ja antoi heille Uuden testamentin. Richard kääntyi tämän seurauksena kristinuskoon ja myöhemmin myös hänen vaimonsa Sabina.

Natsi-Saksan miehittäessä Romaniaa Sabinan perhe tuhottiin keskitysleirissä. Wurmbrandit pidätettiin moneen otteeseen ja he olivat usein kuolemanvaarassa. Sodan päätyttyä Wurmbrandit aloittivat salaisen lähetystyön maata miehittävien neuvostosotilaiden parissa. Vuonna 1945 he osallistuivat kommunistihallituksen järjestämään ns. "Kulttien kongressiin", jossa kirkonmiehet vannoivat uskollisuutta uudelle kommunistihallitukselle. Sabina käski miehensä "pyyhkiä häpeä Jeesuksen kasvoilta". Riskin tietäen Richard julisti kokoukselle, että "kristityn tehtävä on korottaa yksin Kristusta".

Wurmbrand pidätettiin 1948 ja hän vietti kaikkiaan 14 vuotta vankilassa uskonsa vuoksi.[1] Sabina pidätettiin 1950, ja hän oli kolme vuotta pakkotyössä Tonavan kanavatyömaalla. Heidän 9-vuotias Mihai-poikansa jäi ystävien huomaan.

Vuonna 1964 norjalaiset kristityt ostivat kommunistiviranomaisilta Wurmbrandille, hänen vaimolleen Sabinalle ja pojalleen Mihaille luvan poistua maasta 10 000 Yhdysvaltain dollarilla. Länsimaissa Wurmbrandin tarina herätti huomiota tiedotusvälineissä ja kristittyjen keskuudessa.

Kun Wurmbrand vieraili Suomessa, lehdistössä oli luultavasti Romaniasta johdettu parjauskampanja häntä vastaan. Löysin netistä Wurbrandin Jäähallissa 27.9.1970 pitämän suomeksi tulkitun puheen: KUUNTELE>>>

Wurmbrand oli ttuottelias ietokirjailija, jonka kolmetoista kirjaa on käännetty suomeksi. Luin ensimmäiseksi kirjan hänen vankeusajoistaan, joka on julkaista kahdella eri nimellä ja olin vaikuttunut.

Kun tutustuin taas uudelleen Wurmbrandin sanomaan vihamiesten rakastamisesta, tuli mieleeni Neuvostoliiton aikoihin maanalaisessa seurakunnassa laulettu laulu: "Hyvä on" KUUNTELE>>>

Seuraava blogi ilmestyy talviloman jälkeen 7.3.