HYVÄ ARKI, HYVÄ MIELI / RASKAS ARKI, PAHA MIELI

HYVÄ ARKI

Valtakunnassa on vietetty tällä viikolla vanhustenviikkoa teemana HYVÄ ARKI, HYVÄ MIELI. Kaupungissamme tuottaa hyvää mieltä mm. kunnan panostaminen liikuntaan. Äskettäin julkaistiin tutkimus kuntalaisten tyytyväisyydestä kunnan järjestämiin liikuntapalveluihin. Kolme kaupunkia erottui muista. Ensimmäisenä oli Porvoo, toisena Orivesi ja kolmantena Forssa. Kyllä meidän kelpaa! Säännöllinen liikkuminen auttaa ylläpitämään fyysistä kuntoa, mikä taas parantaa itsetuntoa.

                                         Blogin kuvat Pixabay

Tulkitsin ensimmäistä kertaa (vihdoinkin) kuuluvani vanhustenviikon kohderyhmään. Seurakuntatalolla oli keskiviikkona vuosittainen pääjuhla, jonka järjestivät yhteistyössä seurakunta ja paikallinen Vanhusneuvosto ja vuorollaan yksi eläkeläisjärjestöistä. Sinne menin ja puolet ihmisistä oli vähintään ulkonäöltä tuttuja, ja osa lähempiä tuttuja. Juhla oli kodikas ja jätti hyvän mielen.

Torstaina olisi ollut viikkoon liittyen ilmainen tanssikurssi aiheena Cha Cha ja iskelmätanssi ja sen jatkoksi viikoittain ohjelmassa olevat eläkeläisjärjestöjen yhteistyönä järjestämät iltapäivätanssit, joita hallinnoi liikuntatoimi. Tanssikin on hyvää liikuntaa, mutta mieluummin kuitenkin juoksen yksin metsässä. Kuntosalilla kuulin, että tansseissa oli ollut läsnä 110 vireää vanhusta ja miehiäkin melkein puolet.

Eläkkeelle jäätyäni kuusitoista vuotta sitten olen osallistunut aina johonkin ryhmäliikuntaan. Nyt käyn kaksi kertaa viikossa ikäihmisten kuntosaliryhmässä, jossa on sekä miehiä että naisia. Aikoinaan kävin seurakuntatalolla naisten jumpparyhmässä ja siitä kirjoitin runon:

JUMPPASALISSA

Olemme vanhusten jumpassa.

me pikkukaupungin naiset.

Tunnemme toisemme

monesti olemme tavanneet

vuosien varrella.

Olemme nyökkäillet toisillemme

ja saaneet tietää,

että toiselle kuului: Kiitos hyvää.

Me tiesimme toistemme tarinat

ja omakin oli julkinen.

Tänne me päädyimme

elämän ehtoossa

pelastamaan kunnosta,

mitä pelastettavissa on.

Me nyökkäilemme toisillemme.

ja saamme ehkä tietää,

ettei kuulukaan hyvää.

Joskus joku ei jaksa tulla,

joskus joku ei muista tulla.

Joltakin on murtunut luu, joltakin mieli.

Ja joku on poistunut lopullisesti.

Mutta uusia naisia tulee ovesta

viettämään vireää vanhuutta.

- Toistaiseksi.

En tiedä kuinka monta prosenttia vanhuksista todellisuudessa kokee oman arkensa ja mielensä hyväksi. Tutkimuksia tosin on olemassa, mutta niissä on omat puutteensa. Kalifornian yliopistossa havaittiin onnellisuuden ja mielenterveyden kasvavan iän myötä. – Iäkkäämmät ihmiset olivat iloisempia, tyytyväisempiä, vähemmän masentuneita ja ahdistuneita sekä sietivät stressiä paremmin kuin nuoremmat. Koska tutkimus toteutettiin puhelinhaastatteluna, siihen eivät vastanneet ne vanhukset, jotka eivät yleensä vastaa puhelimeen tai tuntemattomaan numeroon. Pidän kuitenkin uskottavana tulosta "vanhuuden viisauden" määrittelystä. Tutkija Dilip Jeste määritteli tutkimuksessa havaitun "vanhuuden viisauden" persoonallisuuden piirteeksi, johon liittyy empatiaa, myötätuntoa, itsetuntemusta, avoimuutta uusille ajatuksille, päättäväisyyttä, kykyä säädellä tunteitaan sekä asioiden tekemistä ennemminkin muiden kuin itsensä hyväksi. 

KUN ARKI ON RASKASTA

Tällä viikolla ei kuule puhetta niistä vanhuksista, joiden elämään on tullut vanhuuden mukana mielen alueen ongelmia. Hyvä niistäkin on tietää ja siksi käsittelen blogissani nyt sellaista vanhuutta, jossa arjessa on jatkuvasti läsnä hankalia tunteita ja mielen ongelmia. Olen käsitellyt muistisairautta ja dementiaa kaksi viikkoa sitten blogissani. Käsittelen nyt sellaisia kapea-alaisia psyykkisiä ongelmia, joita on vanhuksilla, joilla ei ole mukana muistisairautta tai dementiaa. Sellaisia ovat esimerkiksi vainoharhaisuus, sairaalloinen mustasukkaisuus, henkinen tai fyysinen väkivaltakäyttäytyminen ja addiktiot.

Vanhuksien vainoharhaisuus ei ole aina helposti todettavissa, koska pää tuntuu pelaavan ihan hyvin ja muisti toimii. Vanhus saattaa kertoa, että häneltä on varastettu jotain tai hänen kodissaan on käyty. Omaiset saattavat luulla, että ihan oikeasti palvelutalon työntekijät varastavat asiakkaiden vaatteita tai vanhuksen kodissa käy omilla avaimillaan joku naapuri. Kerran monivuotinen, minulle tärkeä vanhusystäväni alkoi kertoa, että joku oli käynyt omilla avaimillaan hänen kodissaan. Ahdistuin. Sitten selvisi, että se ei ollutkaan hänen harhaansa, vaan niin oli todella tapahtunut talon muutamissa asunnoissa ja siitä tuli poliisijuttu.

Tiedän että poliisilaitoksilla käy vanhuksia puhumassa "tunkeilijoista". Joskus poliisit antavat huonon neuvon, kun kehottavat vaihtamaan lukon. Ongelma ei kuitenkaan ratkea sillä. Harhat jatkuvat, eivätkä loogiset perustelut auta. Vainoharhaisella vanhuksella ei ole sairaudentuntoa eikä häntä tahdo saada lääkäriin muuta kuin lievästi huijaamalla – usein jonkun muun asian varjolla. Ikävämpää on se, että joskus vanhus alkaa saada johonkin perilliseen kohdistuvia harhoja ja muuttaa testamenttia harha-ajatusten pohjalta. Vainoharhainen vanhus ei yleensä hyväksy itselleen edunvalvojaa koska pitää itseään oikeustoimikelpoisena.

Vainoharhaisen vanhuksen kohdalla ei suositella myötätuntoista, eläytyvää kuuntelua, vaan tiukkaa harhan torjumista. Vanhus ei saa jäädä käsitykseen, että kuuntelija on hänen kanssaan samaa mieltä.

Vuosia sitten asuin talossa, jossa vanha nainen tuli kerran valittamaan, että tyttäreni ovat käyneet salaa hänen kodissaan ja tiputtaneet vaatehuoneen ylähyllyltä jalkaproteesin lattialle. Sovelsin häneen oppimaani tiukan torjunnan menetelmää ja se tuntui auttavan. Samassa talossa asui toinen vanha nainen, jonka luona kävin säännöllisesti. Kerran hän alkoi puhua, että nuori talonmies on rakastunut häneen ja tunkeutuu yöllä hänen kotiinsa - ja sänkyynsä. Juttu paisui, kun hän kertoi sitä kaikille ja talonmiesparka oli onneton. Naisen oireilu ei ollut vanhuuden vainoharhaisuutta, vaan se oli alkavan dementian oire ja hän siirtyikin aika pian laitokseen.

PARISUHDEONGELMIA

Koska vainoharhaisella tai sairaalloisen mustasukkaisella ei ole sairaudentuntoa, he eivät halua lääkitystä. Tilanne voi olla kuitenkin puolisolle kestämätön. Joskus vainoharhaisen tai varsinkin sairaalloisen mustasukkaisen vanhuksen puoliso joutuu syömään psyyken lääkkeitä jaksaakseen puolisonsa poikkeavaa käytöstä. Useimmiten lääkkeitä syö vaimo. Miesten selviytymiskeinona saattaa vastaavassa tilanteessa olla tiivis vetäytyminen harrastuksen pariin tai alkoholi.

Hyvänkin liiton illassa voi tapahtua yllättäviä käänteitä. Alkoholia kohtuudella käyttänyt puoliso muuttuu alkoholiriippuvaiseksi. Näin voi käydä miehelle tai vaimolle. Toisen alkoholiongelma voi aiheuttaa toiselle suurta päivittäistä kärsimystä, ja heidän lapsilleen huolen ja surun, kun lapsenlapset menettävät normaalin mummolan.

Lisääntynyt vapaa-aika ja pitkästyminen, voi tehdä myös normaalista lottoajasta peliriippuvaisen, Niin kävi runoni "Irmalle". Riippuvuus tuo yleensä mukanaan parisuhteeseen ison ongelman: salaisuuden.

IRMAN SALAISUUS

Minulla on puutarha

salainen,

kielletty,

hävettävä.

Sinne tekee aina mieli.

Halu keksii syyn mennä,

järki kieltää,

tunne polttaa odotuksen huumaa.

Mentävä on.

Olen riippuvainen.

Peliriippuvainen.

Pakko myöntää viimein:

Eilen päätin, vannoin ja lupasin

etten mene ja tänään menin.

Tili tyhjeni ja valehtelin,

että lääkkeisiin.

Ja nyt tämä kurjuuden kuilunpohja:

Panttasin vihkisormukset.

Minun puutarhassani

hedelmiä ei poimita.

Hedelmät poimivat.

Ja poimivat aina

viimeisenkin lantin.

Enää en päätä, vanno, enkä lupaa.

Vaan huokaan: Auta Jumala

ja samalla toivon, ettei auta.

Olen peliriippuvainen.

RATKAISUNA AVIOERO

Usein ajatellaan, että avioliitot paranevat kohti vanhuutta ja vanhojen ihmisten avioerot ovat harvinaisia. On paljon vanhoja pareja, jotka ovat ratkaisseet ristiriitansa muuttamalla eri makuuhuoneisiin tai muuttamalla lähekkäin oleviin asuntoihin tai muuttamalla epäviralliseen asumuseroon. Virallisiakin eroja otetaan. Suomessa purkautuu vuosittain lähemmäs 400 yli 65-vuotiaiden avioliittoa.

Kirkon perheasiain neuvottelukeskukset on aikoinaan perustettu torjumaan avioeroja. Vanhemmat ikäluokat ovat suhteellisen harvoin niissä asiakkaina. He eivät ole tottuneet ottamaan vastaan ulkopuolisen apua. Apua voi saada myös yksityisiltä perheterapeuteilta tai oman hyvinvointialueen ammattilaisilta.

Avioliitto voi muuttua ajan myötä liian raskaaksi toisen tai molempien fyysisten ja/ tai psyykkisten ongelmien vuoksi. Joskus ammattiauttajakin näkee eron parhaana ratkaisuna. Ulkopuolinen ammattiauttaja voi helpottaa myös eroprosessia esimerkiksi pitämällä huolta siitä, että sekä ennen eroa että eron jälkeen ei kummallekaan osapuolelle anneta mahdollisuutta toimia syyttäjänä. Voidaan etsiä syitä, ei etsitä syyllistä. Ammattilainen voi auttaa siinä, että opetellaan puhumaan liittoon liittyvistä pettymyksistä siten, ettei toinen heti vetäydy puolustusasemiin ja ammattilainen voi myös auttaa selvittämään virhetulkintoja ja väärinkäsityksiä.

Eronjälkeisessä surutyössä ammattiauttaja voi myös olla tukena. Usein puhutaan vihan ja syyllisyyden käsittelystä eroprosessin aikana. Eräs ammattiauttaja totesi, että pitkän liiton kariutumisen jälkeen myös yhdessä sureminen on vapauttavaa: Kun yhdessä surraan menetettyjä vuosia ja voidaan todeta itseä ja toista armahtavasti "Ei me pystytty tämän parempaan".

KUN IKÄ TOI ROHKEUDEN EROTA

SIRPA, NARSISTIN VAIMO

Kuinka kovaa pitää lyödä,
että ihminen kuolee?
Kuinka kovaa pitää lyödä,
että rakkaus kuolee - ja sielu?
Hän luuli löytäneensä kuninkaan,
mutta sai teurastajan.
Sielunsa teurastajan.
He kulkivat yhdessä mies ja sielukuollut nainen.
monet ajattelivat, onpa hän onnellinen.
On saanut
noin miellyttävän miehen.

"Maija" oli avioitunut nuorena "Joukon" kanssa. He eivät tunteneet toisiaan kovin hyvin, mikä oli siihen aikaan tavallista. Monet tapasivat toisiaan vain lauantai-iltaisin kävelyllä tai elokuvissa tai tansseissa tai isommassa joukossa kuten Maija ja Jouko. Toisen ongelmat voivat pysyä silloin seurusteluaikana piilossa. Esimerkiksi toisen pakkoneuroottiset oireet bakteerikammoineen voivat selvitä vasta avioliitossa kuten myös toisen taipumus sottaisuuteen tai laiskuus kotitöissä.

Maijalle alkoivat vasta avioliitossa paljastua Joukon narsistiset piirteet. Ajatus avioerosta tuntui mahdottomalta. He olivat omalla paikkakunnallaan kaikkien tuntema perhe. Kun lapset lähtivät pois kotoa, henkinen ja fyysinen väkivalta lisääntyivät. Maija löysi netistä kyselyn, jonka avulla saattoi arvioida narsismia. Mies vastasi kysymyksiin ja Maija kauhistui, oliko mies tosissaan antanut ne vastaukset, jotka tuottivat vahvan narsismin pisteet. Mies itse hämmästeli, että mitä syytä vaimolla on niitä ihmetellä. Hänen ajatusmaailmansahan oli juuri sellainen kuin järkevällä miehellä tuli olla. "Silloin totuus avautui minulle, tajusin, että mieheni ei tule muuttumaan ja minun on otettava avioero. Piti taistella tai paeta. En pystynyt taistelemaan, minun piti paeta."

Maijan vapaus koitti yli 70-vuotiaana: "Ensimmäinen joulu avioeron jälkeen oli ihana. Silloin oli koronarajoitukset ja olin ensimmäistä kertaa yksin, polttelin kynttilöitä ja kuuntelin joulumusiikkia. Olin nähnyt lapset perheineen ulkotiloissa päivällä, kun vaihdoimme lahjoja. Nyt nautin ensimmäisestä joulusta, jolloin vuosikymmenien ahdistus oli poissa. Olin ollut narsistin vaimo vuosikymmenet. Avioerosta oli kulunut riittävästi aikaa, että vihdoinkin ahdistukseni oli käsitelty ja sammunut. Olen onnellinen joka aamu herättyäni, koska tiedän, ettei tarvitse pelätä."

Jos arki muuttuu liian raskaaksi ja ongelmat alkavat tuntua ylivoimaisilta, kannattaa hakea apua. Oman hyvinvointialueen terveysasemalta voi lähteä kyselemään ja sieltä saa ohjausta eteenpäin. Seurakunnan diakoniatyöntekijät osaavat myös auttaa.

VANHUUDEN PÄÄTTYMINEN

Vanhuus päättyy ajallaan, kun kuolema koittaa. Toimin saattohoidon vapaaehtoisena seurakunnassa. Vaikka kuolemanajatukset voidaan pitkään torjua, niin silloin kun sairaalassa on tehty saattohoitosopimus, asiaa ei enää voi väistää. Saattohoidosta päätettäessä, potilaalle kerrotaan mahdollisuudesta saada tukihenkilö. Ne jotka sellaisen haluavat, ovat yleensä myös halukkaita puhumaan tulevasta kuolemasta. Sairaalapapin tehtäviin kuuluu hengellinen hoito kristillisessä viitekehyksessä. Hengellisyys määritellään ihmisen yhteydeksi johonkin suurempaan universaaliin kaikkeuteen. Saattohoitaja kunnioittaa potilaan hengellistä suuntautumista, eikä tyrkytä omia mielipiteitään. Meillä on kuitenkin mukana virsikirja, jossa on liiteosassa ohjeet, miten voidaan toimia kuolevan luona, jos tämä haluaa käsitellä kristinuskon näkökulmasta tulevaa kuolemaa vapaaehtoisen tukihenkilön kanssa. Tähän mennessä olen sitä käyttänyt vain kerran ja silloinkaan ei ollut kyseessä virallinen saattohoitosuhde.

KUOLEVAN LUONA

Olin tutustunut ystävääni 70-luvun lopussa, kun Forssassa toteutettiin ev.lut. kirkon Tässä elämä -kampanja. Silloin kaupungin kaduilla oli "Se löytyi" -julisteita ja kaikkiin kaupungin asukkaisiin otettiin yhteyttä joko puhelimitse tai ovikäynnillä ja heitä kutsutiin seuraavan pyhän Jumalanpalvelukseen. Ihmisille kerrottiin myös mahdollisuudesta tulla (muistaakseni kuusi kertaa) lähialueella kokoontuvaan pienryhmään. Ystäväni ei asunut lähialueellani, mutta hän halusi tulla työtoverinsa kanssa samaan ryhmään ja niin me tutustuimme. Heti ensimmäisellä kokoontumiskerralla kerrottiin, miten ihminen voi tulla uskoon. Seuraavalla kerralla työtoverukset tulivat kokoontumiseen silmät loistaen. He olivat löytäneet uskon. He olivat niitä, jotka jäivät soluun, joka jatkui kuuden kerran jälkeen. Ystävästäni tuli ihana kristitty ja aktiivinen seurakuntalainen. Kymmenisen vuotta sitten häneltä löytyi syöpä, jolla oli huono ennuste. Joitakin vuosia kesti, kunnes tilanne oli toivoton. Hän halusi minut saattohoitajakseen, mutta varsinaista sopimusta ei tehty. Hän oli kotonaan ja sovimme, että alan käydä hänen luonaan kerran viikossa. Oli turvallista lukea virsikirjan osiosta "Kuolevan luona" tapaamisele ehdotetut johdantosanat:

Jeesuksen viimeiset sanat ristillä ovat täynnä luottamusta. Hän sanoo: "Isä sinun käsiisi minä uskon henkeni". Kristuksen armoon turvautuen mekin jäämme taivaallisen Isän käsiin.

Päätimme tapaamisen virren laulamiseen. Se saattoi olla virsi 555, jota virsikirjassa ehdotettiin. Käynnistä jäi hyvä mieli ja ystäväni kuoli muutama päivä tapaamisemme jälkeen.

1.
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt' turvan hädässänsä sielu sais.

2.
Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.

3.
Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss' on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.

4.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.

KUUNTELE>>>