JA NIIN JOULU JOUTUI JO TAAS POHJOLAAN
Kuvassa on Iisalmen pappila, joka oli Sylvian joululaulun säveltäjän Karl Collanin syntymäkoti. Olen tehnyt Magnus von Wrightin kesäisen kuvan pohjalta talvimaiseman. Kuvassa on myös vanha kirkko, joka 1800-luvulla oli punainen. Kuva on varsin synkän näköinen, vaikka se kuvaa jouluiltaa. Sentään keltainen valo tuikkii pappilan salin ikkunasta. Selitys kuvan tunnelmaan tulee blogin lopussa. Karl Collanin säveltämässä Joululaulussa kerrotaan myrskyisestä jouluyöstä ja todetaan, että "Mut täällä valkea lämmittää ja kynttilän liekki loistaa. Seurassa rakkaitten ilta tää mi lapsuuden riemun toistaa."
Sylvian joululaulun säveltäjän Karl Collanin elämäntarinaan olen perehtynyt sukututkimusharrastukseni takia. Kun jäin eläkkeelle, menin kurssille ja hurahdin sukututkimukseen. Löysin uusia sukulaisia ja myös sukuseurat. Ensimmäisenä löytyi Janhusen sukuseura -isomummoni oli Pieksämäen Janhusia. Suku on lähtöisin Hankasalmelta. Sitten löytyi suku, jonka juuret ovat vahvasti Pieksämäellä, äitini synnyinseudulla. Otin yhteyttä suvun kotisivun kautta sukututkijaan ja liityin Collan-Kollanus -sukuseuraan. Karl Collan on kuusi sukupolvea sitten olleen esivanhempani Niilo Karjalaisen pikkuserkku. Yhteinen esi-isämme on Claudius Collanus.
1600-luvulla Mikkeliin tuli Sigfrid-niminen mies Rantakylän kartanon voudiksi eli taloudenhoitajaksi. Hänen kaksi poikaansa Henrik ja Claudius muuttivat myöhemmin Pieksämäelle, kun Claudius Collanuksesta tuli Pieksämäen kirkkoherra. Henrikistä tuli maanviljelijä.
Osallistuin sukuseuran tapahtumiin ja sitten minusta tuli hallituksen jäsen. Hallituksen jäsenet valitaan viiden vuoden välein olevassa sukukokouksessa. Kieltäydyin tänä vuonna enää asettumasta ehdolle ikäni vuoksi. Viisivuotiskausi Collanien seurassa on rikastuttanut suuresti elämääni ja hieman haikeana luovun tehtävästä.
Joulun aikoihin tulee väistämättä mieleen kaksi Collan-suvun jäsentä. Toinen on Sylvian joululaulun säveltäjä ja toinen on hänen sisarensa tyttärentytär kuvataiteilija Olga Gummerus. Hän on miehensä kanssa yhdessä tehnyt yllä olevan luonnoksen lasimaalaukseen.
Kokoonnuimme lokakuussa Helsingissä sukukokoukseen, josta kuvan on ottanut Jukka Mykkänen.
Suvussa on paljon musikaalista lahjakkuutta ja ammattimuusikoita. Sini Rautavaara ja Anu Jaantila olivat koonneet tilaisuuteen suvun kuoron.
Kokous aloitettiin laulamalla "Savolaisten laulun", joka on Karl Collanin säveltämä. Kuvassa on etualalla metropoliitta Panteleimon, joka piti juhlaesitelmän isovanhempiensa tarinasta.
SAVOLAISTEN LAULU KUUNTELE>>>
KARL COLLAN
Perehtyessäni Karl Collanin elämäntarinaan olen käyttänyt lähteinä sukukirjaa ja suvun kotisivujen https://www.collan-kollanus.fi/ Timo Linkolan artikkeleita (TL), vanhoja kirkonkirjoja, Geni-sukututkimusohjelmaa, Ylioppilasmatrikkelia ja Suomen kirjallisuusseuran sivulta löytyvää Esko Häklin kirjoittamaa lyhyttä elämäkertaa.
Karl Collan syntyi 3.1.1828 perheen yhdeksänneksi lapseksi. Pappila oli myöhemmin Juhani Ahon lapsuuskoti ja siitä syystä se on siirretty Seurasaareen. Isä oli Karlin syntymän aikaan kuuttakymmentä lähentelevä teologian tohtori ja monin tavoin oppinut kirkkoherra Pehr Johan Collan ja äiti oli Kiteeltä lähtöisin ollut 38-vuotias "Karjalan ruusuksi" nimitetty kaunotar Elisabeth (Lisette) Crohns. Siihen aikaan puoliso löytyi yleensä samasta pitäjästä. Todennäköisyys, että he kaksi olisivat kohdanneet, oli erittäin pieni. Matkaa kotien välillä oli linnuntietäkin yli 200 kilometriä. Siksipä vanhempien erikoinen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Ilman erästä ukonilmaa Karl Collania tuskin olisi olemassa.
KARLIN VANHEMMAT
Rantasalmen pappilassa syntyneestä Pehristä piti tulla lääkäri, mutta hän joutui viivästyttämään lukujen aloitusta ja mieli muuttui. Hänestä tuli pappi ja Iisalmen kirkkoherra. Hän oli myös kiinnostunut kielistä ja puhui sujuvasti ruotsin ja suomen lisäksi saksaa, ranskaa ja italiaa. Hän selviytyi myös klassisilla latinan, kreikan ja heprean kielillä. Timo Linkola kertoo sukuseuran kotisivuilla:
"Vuonna 1807 nuori pappismies oli matkalla Kiteellä. Rajuilman puhjetessa hän poikkesi sateen pitoon viereiseen Kiteen vallesmannin Crohnsin lesken taloon Strandgårdeniin. 36-vuotiaan pastorin otti vastaan talon vanhin tytär, säteilevän kaunis 17-vuotias neito, Christina Elisabeth Chrohns, Häntä kutsuttiin myös Karjalan ruusuksi. Kun ukonilma oli ohi, jatkoi Collan matkaansa, mutta nuoren Lisetten silmiä hän ei voinut unohtaa. Myöhemmin hän pyysi Lisetten kättä, ja avioliitto solmittiin Koljonvirran taistelujen tauottua heinäkuussa 1809."
Museoviraston kuvassa pappila on jo Seurasaaressa.
Pappilaan muuttivat Kiteeltä myös Lisetten äiti ja kolme Lisetten nuorempaa sisarta. Pappilassa asustivat myös apupapit vuorollaan. Niin kävi, että kaksi naimatonta nuorta ihmistä löysivät siellä toisensa. Lisetten nuorin sisar Anna avioitui itseään kaksi vuotta vanhemman apupapin Johan Lindbergin kanssa ja he jäivät asumaan kirkkoherran pappilaan vielä kun perhe kasvoi.
"Iisalmen rovastit olivat viime vuosisadalla suorastaan kirkkoruhtinaita. Heillä oli ruhtinaalliset tulot ja suuret pappilan maat. Pappilan alueella oli 60 torpparia ja mökkiläistä, joista moni omisti kymmenkunta lehmää. Lehmät olivat parasta "kyyttö"-rotua ja maito siitä syystä erittäin rasvapitoista, niin että rovastin lapset kasvoivat pitkiksi ja roteviksi, pitemmiksi kuin muut papinpojat. Iisalmen kirkkoherroja pidettiin noihin aikoihin Savo-Karjalan varakkaimpina henkilöinä. "(TL)
KARLIN KASVUVUODET
Alla on museoviraston kuva Karlin lapsuudenkirkosta. Voi olla, että pieni, tiedonhaluinen Karl oli tavannut alttaritaulun yläpuolella olevia sanoja: "Herra armahda meitä". Sen lauseen merkityksestä riittää evästä ja pohtimista koko elämän ajaksi.
Karlin ensimmäiset vuodet olivat varmaan onnellisia. Hän sai nauttia kuopuksen asemasta melkein kolmevuotiaaksi asti. Luultavasti vanhemmat sisaret hemmottelivat häntä ja perheessä asui vielä äidinäiti, joten sylejä riitti. Karlilla oli leikkiseuraa omista sisaruksistaan ja myös Anna-tätinsä lapsista - siis serkuistaan.
Vuoden 1933 alkaessa kaikki asiat näyttivät olevan hyvin Iisalmen pappilassa. Perheeseen oli syntynyt kuudes poika edellisenä vuonna juuri ennen joulua. Samoihin aikoihin myös Annan perheeseen oli syntynyt Collanin lapsille neljäs serkku Olga Maria. Kummassakin perheessä oli pieni hellittävä.
Iisalmessa raivosi vuonna 1833 lavantauti. Pappilan emäntä osallistui potilaiden hoitoon. Lisette sai sen takia itsekin tartunnan. Kymmenen lapsen äiti kuoli kaksi päivää ennen juhannusaattona olevaa 42-vuotissyntymäpäivää. Suru oli varmasti suuri. Vain kolme viikkoa Lisetten jälkeen kuoli Annan perheen nuorimmainen.
Pehr Johan murtui vaimonsa kuoleman johdosta. Hän istui paljon äänettömänä tuolissaan ja suri. Kerran saman vuoden lokakuussa hänen kuultiin huutavan vaimonsa nimeä. Kun muut juoksivat hänen huoneeseensa, hän oli kuolleena tuolissaan.
Siihen päättyi lopullisesti Karlin onnellinen lapsuus. Pappila oli jätettävä. Armonvuoden saarnaajaksi nimitettiin Anna-tädin mies Johan, josta tuli myöhemmin Iisalmen kappalainen.
Collanin lapsikatras muutti sukulaisten avustuksella Helsinkiin. He asuivat puutalossa lähellä Vanhankirkon puistoa. Taloudellinen tilanne vaikeutti Karlin koulunkäyntiä, koska hän joutui ansaitsemaan rahaa. Kuitenkin ylioppilaaksi huippulahjakas Karl pääsi jo neljätoistavuotiaana Helsingin yksityislyseosta 22.6.1842 (arvosana oli laudatur äänimäärällä 34). Karl asui vielä kotona, kun hän menetti yllättäen hänelle rakkaan nuoremman veljensä Erikin.
"Pehr Johanin kymmenes lapsi, kuudes ja nuorin poika Erik syntyi 1832. Puolivuotiaana hän istui hoitajansa käsivarrella, kun äiti Elisabeth haudattiin. Hän eli hiljaisen vaatimattoman elämän sisaruspiirissä kaikkien rakastamana, suoritti koulunsa loppuun, mutta juuri kun ylioppilaselämä oli odottamassa, hän kuoli 17-vuotiaana sydänkohtaukseen." (TL).
KARL COLLANIN MIEHUUSVUODET
Karl Collanin gradu hyväksyttiin, kun hän oli kaksikymmentävuotias, kaksikymmentäkaksivuotiaana hän valmistui fil.maisteriksi ja toimi sen jälkeen saksankielen opettajana kouluissa ja lehtorina myös yliopistossa. 1860-luvulla hän julkaisi kaksi väitöskirjaa päästäkseen unelmatyöpaikkaansa: Yliopiston kirjaston johtajaksi.
Karl avioitui vasta 38-vuotiaana. Puoliso oli säveltäjä Fredrick Paciuksen 21-vuotias tytär Maria. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, ja se jäi lyhyeksi. Karl kuoli vain 43-vuotiaana koleraan.
Seuraavat lainaukset on poimittu Häklin artikkelista (https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4433)
"Karl Collan oli yksi Suomen 1800-luvun kulttuurielämän lahjakkaimpia henkilöitä. Hänen saavutuksensa ovat merkittävät kaikista häntä kohdanneista vaikeuksista huolimatta. Henkilökohtaiset viehtymykset vetivät Collania sekä sanomalehtialalle että musiikkiin. Hänestä kehittyi yksi maamme ensimmäisistä merkittävistä musiikkikriitikoista"
"Poliittiselta vakaumukseltaan Karl Collan oli liberaali. Kansallisuusajatuksiltaan hän kuului vakaumuksellisiin suomen kielen edistäjiin, ja hän toimi ahkerasti Savo-karjalaisessa ylioppilasosakunnassa SKS:n myöntämän apurahan turvin hän 1854 keräsi Savosta ja Karjalasta 89 kansansävelmää ja toimitti ja sovitti niistä kaksi vihkoa sarjaan Valituita Suomalaisia Kansan-Lauluja."
"Kirjallisesti ja kulttuurisesti merkittävin saavutus oli kuitenkin Kalevalan täydellinen ruotsinnos, joka ilmestyi kahtena niteenä 1864 ja 1868 ja josta otettiin uusi painos 1922."
"Säveltäjänä hän oli itseoppinut, koska Suomessa ei hänen aikanaan ollut järjestelmällistä musiikin alan koulutusta. Eero Tarasti on verrannut Collania tämän aikalaiseen Axel Gabriel Ingeliukseen ja pitää Collania ylivertaisena. Heikki Klemetti puolestaan on sanonut, ettei Collanilta löydy yhtään ala-arvoista sävellystä. Hän oli hyvin perillä Keski-Euroopan tuoreimmista musiikkivirtauksista ja hallitsi suvereenisti varhaisromantiikan tyylilajin ja oli myös teknisesti mestarillinen. Hänen lähimpinä esikuvinaan olivat Franz Schubert ja Felix Mendelssohn."
"Kirjastonhoitajana Collan oli moderni uudistaja, jonka virkakausi kuitenkin jäi lyhyeksi. Hän ennätti kuitenkin toteuttaa monia, kirjaston käyttökelpoisuutta lisääviä uudistuksia. Kahden pitkän opintomatkansa ansiosta hän oli perehtynyt erinomaisen hyvin Manner-Euroopan merkittäviin kirjastoihin, ja hän halusi istuttaa omaan kirjastoonsa samoja toimintatapoja kuin mihin hän oli ihastunut erityisesti British Museumin kirjastossa."
OLGA GUMMERUS
Olin vuosikymmeniä ihastellut Forssan kirkon kauniita lasimaalauksia tuntematta maalausten syntyhistoriaa ja tietämättä, että nimenomaan ihmisfiguurit oli maalannut kanssani samaan sukuun kuuluva nainen. Hänen miehensä Eric Ehrström on tyylistä päätellen tehnyt seinämaalaukset.
Olgasta olen kirjoittanut artikkelin Collan-Kollanuksen -kotisivulle: https://www.collan-kollanus.fi/olga-gummerus-monipuolinen-kuvataiteili
Olen usein miettinyt, miltä hänestä on tuntunut maalata pientä Jeesus-vauvaa äitinsä sylissä. Lainaan artikkelistani kappaleen:
"Heidän suuri surunsa oli se, ettei heillä ollut omaa lasta. Helmikuussa 1905 Olga synnytti tytön, joka sai hätäkasteessa nimen Beata. Vauva kuitenkin kuoli kahdeksan päivän ikäisenä heikkouteen ja haudattiin Hietaniemen hautausmaalle. Olga synnytti neljä vuotta Beatan jälkeen kuolleen pojan, josta ei ole mitään tietoja kirkonkirjoissa. Olgan Olga-äiti kirjoittaa sisarelleen Beatan kuoleman jälkeen: 'Jumala suokoon, että hän pystyy näkemään Hänen johdatuksensa'. Kun poikavauva syntyi kuolleena, se oli 'Niin raskasta, ettei siitä koskaan puhuttu'."
JOULULAULUN SÄVELTÄJÄ
Luultavasti Karl oli muistanut joulun tunnelmia lapsuutensa kodissa maaseudulla ja viehättynyt Topeliuksen runoon Joululaulu, koska sävelsi sen. Voin kuvitella. että hän oli sisarusten ja serkkujen kanssa seisonut pappilan kodikkaan jouluasuisen salin ikkunan ääressä tuulisena jouluaattoiltana.
Pappilan salista saa jonkinnäköisen kuvan oheisesta Iisalmen maakuntamuseossa olevan huoneen kuvasta. Siellä on Collan /Aleksanteri I -huone. Huonekalut ovat Iisalmen pappilasta ja sohvalla istuva ihmisen kokoinen nukke esittää viimeisillään raskaana olevaa Lisette Collania. Seinällä ovat kuvat Pehristä ja Aleksanteri I:stä - Miksi näin on kerrotaan kotisivulla.
"Keisari Aleksanteri I kävi rovasti Collanin vieraana Iisalmen pappilassa 27.8.1819. Isäntä piti keisarille tervehdyspuheen ranskaksi. Vieras tarkasti pappilan salin seinältä muotokuvansa, ihasteli saksalaisia ja ranskalaisia lehtiä Suomen perämetsässä. Rovasti Collan kertoi keisarille ranskaksi Suomen sodan tapahtumista Iisalmessa. Keisarin pyynnöstä isäntä kutsui sisälle neljä lastaan. Aleksanteri suuteli heitä otsalle ja sanoi heidän isälleen: "Olette minua onnellisempi, Teillä on lapsia". Keisari esitti nyt toivomuksensa saada nähdä talon rouvan. Toivomus täytettiin. Hän oli raskauden tilassa, jonka vuoksi hän oli katsonut aiheelliseksi olla näyttäytymättä hallitsijalle. Hänen tullessaan sisään Keisari suuteli hänen kättään ja liikuttuneena ihaillen tarkasteli kaunista nuorta äitiä." (TL)
Karl ei ollut vielä syntynyt keisarin vierailun aikoihin, mutta varmasti oli kuullut kerrottavan tarinoita vierailusta monet kerrat.
JOULULAULU
Kun kuulin ensimmäistä kertaa Karl Collanin Topeliuksen sanoihin säveltämän Joululaulun, ihastuin sävellykseen välittömästi.
Sanat kuuluivat:
"On ilta ulkona tuuli käy, se laaksoa laajaa kaartaa. Yö töllin köyhään nyt ennättäy, kuin huoneita rikkaan saartaa. Viel eikö näy, viel eikö näy, tuo valo mi lohdun antaa. Viel eikö näy viel eikö näy tuo valo mi lohdun antaa.
Nyt lunta jäätäkin tuuli tuo ja voimassaan myrsky yltyy. Vain pesä linnuille suojan suo, ne varjohon metsän siirtyy. Pienoiset nuo, pienoiset nuo saa turvansa kunnes tyyntyy. Pienoiset nuo, pienoiset nuo saa turvansa kunnes tyyntyy.
Mut täällä valkea lämmittää ja kynttilän liekki loistaa. Seurassa rakkaitten ilta tää mi lapsuuden riemun toistaa. Ain mieleen jää ain mieleen jää ja arjenkin huolen poistaa ja arjenkin huolen poistaa."
Laulun laulaa upeasti Ville Kinnunen. Videon kuvituksena on Kajaanin kirkon kuva.
Sekä Sylvian joululaulussa että toisessa Joululaulussa on haikeutta jopa surua ja kaipausta. Varmasti molemmat vanhemmat viisivuotiaana menettäneellä Karlilla on muistoissaan monta kaipauksen joulua.
Useimmilla meistä on muistoissa syystä tai toisesta surullisia jouluja. Kaikkein lohdullisin joululaulu on minusta Erkki Lemisellä. Leminen oli minulle tärkeä evankelista. Kuuntelin hänen puheitaan monilla hengellisillä päivillä. Hänellä oli lahja tuoda armo niin alhaalle, että syntisinkin kuulija uskalsi ajatella, että anteeksiantamus koskee myös häntä itseä, olipa pahat teot miten suuria tahansa. Vieläkin muistan sen hetken, kun kuuntelin Lemisen puhetta kasetilta kotona ja pitkän syyllisyydentunteiden kauden jälkeen uskoin, että kaikki syntini ovat varmasti anteeksiannetut. Runo on sävelletty. Laitan tähän vain sanat, ne kannattaa lukea ajatuksella.
Minä tulin sinua varten
Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa
Minä synnyin talliin ja seimeen, voin sinua rakastaa
Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävää
Minä tulin sinua varten, saatan sinua ymmärtää
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on
Minä tulin sinua varten, jota ihmiset pettävät
Minä tulin sinua varten, jonka toiset jo jättivät
Minä tulin sinua varten, joka yössä nyyhkytät
Minä tulin sinua varten, joka yksin sairastat
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on
Minä tulin sinua varten, jota mammona kahlitsee
Minä tulin sinua varten, jota rihkama hallitsee
Minä tulin sinua varten, joka helposti lankeat
Minä tulin sinua varten, jota kahleet sitovat
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on
Minä olen sinua varten,joka toisista jälkeen jäit
Minä olen sinua varten, joka hylkäävät katseet näit
Ja taivas on sinua varten, joka lepoa ikävöit
Vein ryövärin kanssani kotiin, miksi yhä epäröit
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on