KIITOLLISUUDEN PSYKOLOGIAA JA HIUKKASEN TEOLOGIAAKIN

Viime keskiviikkona oli tavallinen aamu. Heräsin aikaisin, sekin oli tavallista. Onnellisuusarvio mielentilastani olisi ollut ehkä 8+. Aloin tutkia kiitollisuuden psykologiaa, joka on osa Positiivista psykologiaa kuten onnellisuuden psykologiakin. Kun keskityin kiitollisuuden teoriaan, kahden tunnin kuluttua mielialani oli kohonnut ilman mitään muuta virikettä. Tuli mieleen nuoruuden nousuhumalatila tai uskoontulon jälkeinen tila, jolloin kiitollisuus väritti elämää. Olin vakuuttunut kiitollisuuden voimasta. Onnellisuusarvio oli 10-. Tässä blogissa nojaudun kuitenkin tieteellisiin tutkimuksiin, enkä siihen, "miltä musta tuntui". Psykologia on alkanut kiinnostua kiitollisuudesta vasta muutaman viimevuosikymmenen aikana. Siitä on paljon uusia tutkimuksia ja uutta tietoa. Olen käyttänyt lähteenä positiivisen psykologian sivustolta löytynyttä laajaa artikkelia-(https://positivepsychology.com/gratitude-appreciation/)

Wikipediassa on artikkeli positiivisesta psykologiasta. Siinä positiivisen psykologian esittely on lyhyempi kuin sen kritiikki. Psykologia on nuori tiede ja sisältää paljon vastakkaisia oppeja, jotka tosin ovat vuosikymmenten myötä löytäneet jossain määrin toisensa. Emeritus professori Markku Ojanen on Suomessa tunnetuin positiivisen psykologian edustaja. Tunnen hänet, koska hän ohjasi väitöskirjani tekemistä. Olen kiitollinen siitä, että juuri hän. Elettiin 1990-lukua, eikä hän mitenkään korostanut positiivisen psykologian näkökulmaa. Silloin ei psykologiassa puhuttu kiitollisuudesta vielä mitään. Vallitsevana teemana oli elämän hallinta ja lisäksi jämäkkyys eli assertiivisuus. Siitä pidettiin kursseja ja luentoja. Markku Ojanen ei ollut lainkaan innostunut assertiivisuudesta, se sisälsi liian paljon itsekkyyden elementtejä. Vaikka hänestä puhutaan onnellisuusprofessorina, niin hän kuitenkaan ei korosta onnellisuutta tunteena, vaan enemmänkin kokonaisvaltaista  tyytyväisyyttä elämään ja elämän kokemista merkitykselliseksi.

Markku Ojasen vuonna 2014 julkaistussa kirjassa "Positiivinen psykologia" kerrotaan kiittämisestä niukasti ja lähinnä tarkoitetaan toiselle ihmiselle annettua kiitosta. Hänen uusimmassa kirjassaan, joka ilmestyi viime vuonna (Positiivisen psykologian käsikirja, BASAM BOOKS) käsitellään kiitollisuutta huomattavasti laajemmin ja monipuolisemmin.

Kirjan lähdeluettelo on kunnioitettavan laaja (37 sivua). Markku Ojasen tuntien uskon, että hän tosiaan on nähnyt alkuperäisen lähteensä ja lähteitä valikoidessaan on myös pyrkinyt objektiivisuuteen. Kirjalla on paksuutta 529 sivua, mutta sisältö on helposti luettavaa – sivuilla on paljon uutta tietoa höystettynä vanhan professorin elämänviisaudella. Kirjasta löytyy kokonainen luku kiitollisuudesta. Siinä hän mm. toteaa olevansa kiitollinen siitä, että vielä 78-vuotiaana on hyvässä kunnossa ja jaksaa kirjoitella aamusta iltaan "Ja koivunpöllitkin tuossa aamulla halkesivat ihan mukavasti!"

Kirjan lukeminen ei edellytä psykologian opintoja, siinä on harvinaisen vähän psykologian ammattislangia. Mielenkiintoista minulle oli se, että hän luokittelee eniten arvostamani kehityspsykologin Erik Eriksonin osaksi onnellisuuden ja positiivisen psykologian historiaa. Sen anti on ihmisen positiivisen kehityksen määrittely. Eriksonin kehitysteoria oli väitöskirjani tärkein teoria ja siteeraan häntä usein. – Myös tämän blogini lopussa. Markku Ojanen ottaa myös kantaa viimeaikaisiin ilmiöihin psykologian kentällä ja sanoo oman kantansa. Mielenkiinnolla luin hänen pohdintansa Mindfullnessista, menetelmästä, joka puhututtaa kristillisissä piireissä. Kirjoittajan ote on muutenkin monessa kohdin pohdiskeleva, mikä antaa lukijalle itselleen haasteen pohtia ja vapauden olla eri mieltä. Kirjassa on lopussa myös yli 20 sivua positiivisen psykologian kritiikkiä, josta osa on kritiikkiin vastaamista.

Markku Ojanen mm. toteaa: Ainakin toistaiseksi positiivisten tunteiden lisääminen herättää enemmän kysymyksiä kuin negatiivisten tunteiden vähentäminen. On luonnollista haluta pois pahasta olosta, mutta onko yhtä luonnollista haluta jo ennestään hyvään oloon jotakin vielä parempaa? - Kritiikkiä lukiessani aloin miettiä keskiviikkoaamun onnellisuusarviointiani. Oliko moraalitonta normaalionnellisesta tilasta (8+) pyrkiä vielä onnellisempaan (10-). No minähän en pyrkinyt mihinkään. Etsin vain tietoa kiitollisuudesta.

MITÄ ON KIITOLLISUUS – MÄÄRITTELYÄ-

Keräsin alussa mainitulta nettisivulta määritelmiä, joista tein koosteen:

Kiitollisuus on tunne, joka muistuttaa arvostamista. Sitä koetaan, kun elämässä tapahtuu myötäkäyminen tai ihminen saa mieleisen lahjan. Kiitollisuus on sekä tila että ominaisuus. Ihmiset voivat tuntea kiitollisuutta tietyllä hetkellä, ja joillakin ihmisillä on luontainen tai opeteltu taipumus tuntea kiitollisuutta, jolloin se on piirre. Kiitollisuuden tunteen heräämiseen kuuluu kaksi vaihetta. Ensin hyvä asia elämässä tunnistetaan. Kiitollisuuden tilassa sanomme kyllä elämälle. Olemme sitä mieltä, että kaiken kaikkiaan elämä on hyvää ja siinä on puolia, jotka tekevät siitä elämisen arvoisen. Kiitollisuuden tilassa tunnustetaan, että olemme saaneet jotain, joka ilahduttaa meitä ja meitä ilahduttaa myös antajan toiminta.

Kiitollisuus on sen tunnistamista ja tunnustamista, että saadun hyvän lähteet ovat itsen ulkopuolella. Kiitollinen voi olla esimerkiksi luojalle, muille ihmisille, eläimille ja maailmalle, mutta ei itselleen. Kiitollisuuden tilassa tunnistamme elämämme hyvyyden ja sen, ketä siitä kiittää.

Kiitollisuutta voidaan pitää voimana tai myös piirteenä, jos se on muodostunut asenteeksi ja osaksi jokapäiväistä elämää. On tärkeää muistaa, että kiitollisuus on voima, jota voidaan lisätä lisäämällä tietoisuutta kiitollisuuden aiheista ja tekemällä siihen liittyviä harjoituksia.

Kiitollisuuden aiheita mietitään yleensä päivän päätteeksi, mutta mielestäni niiden miettimisestä voisi tehdä aamurutiinin. Aloin tänä aamuna listata tulevan päivän kiitosaiheita. Yksi niistä on ystäväni Eilan tapaaminen. Hän on ystäväpiiristäni se, joka eniten ilmaisee kiitollisuuttaan. Hän on ollut jo kauan leski ja asuu yksin. Kirjoitin hänestä aikoinaan runon. Eila on runon hyväksynyt ja valitsi vaihtoehdon, että esiintyy omalla etunimellään.

ILOINEN VAMMAINEN

Ystäväni Eila totesi:

• Tänään on harvinaisten

sairauksien päivä,

kohtalotoveri kuntoutuskurssilta

muisti kortilla.

Hän pyörähteli sähköpyörätuolilla

muutaman piruetin päivän kunniaksi ja jatkoi:

• Minulla näitä sairauksia riittää - ja merkkipäiviä.

On sydänvikapäivä ja nivelpäivä ja diabetespäivä.

Nyt tuli syöpäpäivä vietettäväksi.

Sitten ovat nämä uniapneayöt.

Mutta on kuitenkin jäljellä 360 päivää,

jolloin vietän kiitospäiviä,

ihan vaan siksi, että elän.

Minulla oli aikoinaan ystävä, joka usein toisti kiitollisena, että ei päivääkään vaihtaisi pois. Hän oli vanha kiitollinen nainen, vaikka sairasti erittäin vaikeahoitoista astmaa. Hän joutui lähtemään monet kerrat pois kirkosta kesken jumalanpalveluksen yskimisen takia. Kiitollisuus oli hänessä elämänasenne ja piirre, vaikka elämä oli sisältänyt varsin raskaita jaksoja:

Ystäväni oli lapseton leski. Hän oli saanut nuorena aviottoman lapsen, joka kuoli sodan aikana kivuliaaseen tuberkuloosiin hänen syliinsä. Hän muutti Forssasta Helsingin seudulle ja avioitui keski-ikäisenä miehen kanssa, joka osoittautui alkoholistiksi. Heillä oli omakotitalo. Eräänä päivänä ystäväni palasi työmatkalta ja kauhukseen sai tietää, että koti oli palanut ja mies oli kuollut sohvalle. Kaikki omaisuus ja tärkeät paperit ja valokuvat olivat palaneet. Vakuutus ei korvannut mitään. Ystäväni palasi Forssaan ja asui alivuokralaisena yhdessä huoneessa mökissä, jossa oli kantovesi ja ulkohuussi. Häntä kuvaa hyvin lause. Köyhä antaa vähästään. Hänelle oli luonteenomaista myös anteliaisuus, joka tutkimuksen mukaan liitetään kiitollisuuden piirteeseen. Minulla on edelleenkin työpöydälläni häneltä saatu kuvan risti. Hän oli saanut sen sukulaistytöltään ja tapansa mukaan halusi lahjoittaa sen edelleen. Risti muistuttaa ystävästäni ja hänen esimerkistään olla kiitollinen.

Kerran kävin juuri ennen joulua häntä katsomassa vanhainkodissa ja annoin joululahjaksi setelin. Kuulin joulun jälkeen, että sukulaistyttö oli käynyt varakkaan poikaystävänsä kanssa minun jälkeeni. Arvasin heti, että se antamani seteli oli siirtynyt sukulaistytölle – ja niinhän siinä oli käynyt.

Ystäväni kiitollisuuden salaisuus oli vuosien varrella löytynyt usko ja ristin tekstin mukaan Jumala oli hänelle voima ja pakopaikka. Hän ei pelännyt kuolemaa, mutta suri sitä, ettei ollut pystynyt säästämään edes arkkurahoja. Hän sai kuolla rauhallisesti ja sukulaistyttö äiteineen järjesti hänelle ihanat hautajaiset ja muistotilaisuuden. Ystäväni valoisuutta muisteltiin yhdessä. Olen kiitollinen siitä, että sain tutustua häneen. 

TUTKIMUSTULOKSIA

Aikaisemmin tehtiin osana onnellisuustutkimusta kiitollisuustutkimusta, eniten tutkittiin erilaisten kiitollisuuspäiväkirjojen kirjoittamisen vaikutuksia.

Tehtävänanto on esimerkiksi seuraavanlainen: Mieti illalla mistä kolmesta päivän tapahtumasta tunnet kiitollisuutta ja kirjoita (mieluummin käsin) tapahtumat Kiitollisuuspäiväkirjaan.

Kiitollisuuspäiväkirjan pitämisen on uusissa tutkimuksissa havaittu lisäävän myönteistä mielialaa, auttavan selviytymään paremmin vastoinkäymisisitä ja parantavan fyysistä terveyttä. Se lisäsi opiskelijoilla opiskelumotivaatiota ja tavoitteellisuutta myös muuten elämässä. Kiitollisuuden valitseminen muuttaa perspektiiviä elämään ja se muuttaa myös tutkimusten mukaan aivojamme.

Säännöllisen kiitollisuuden harjoittamisen vaikutuksia on viime vuosina tutkittu paljon ja saatu seuraavanlaisia tuloksia:

Kiitollisuuden harjoittaminen lisää optimismia, epäitsekkyyttä, hengellisyyttä, empatiakykyä, itsearvostusta ja kehotyytyväisyyttä. Avuliaisuus ja anteliaisuus lisääntyy, yksinäisyyden tunteet vähenevät, stressi ja ahdistuneisuus vähenevät, unen laatu paranee ja unettomuus vähenee. Kiitollisuus myös alentaa verenpainetta, rauhoittaa sydämen sykettä ja vahvistaa immuunijärjestelmää.

KIITOLLISUUDEN VALITSEMINEN

Monet ovat seuranneet Paralympialaisia. Siellä jo osallistuminen on saavutus ja voitto. Osanottajilla on ollut erilaisia selviytymiskeinoja, joilla he ovat käsitelleet psyykkisesti vammaansa tai sairauttaan pystyäkseen vaativiin urheilusuorituksiin. Alussa olevan linkin kautta löytyy amerikkalaisen Ty Dutcherin puheenvuoro Youtubevideolta. Hän kertoo omasta selviytymisestään. Hän osallistui Paralympialaisiin Riossa vuonna 2016.

TY kertoo valinneensa kiitollisuuden. Ty oli menettänyt oikean jalkansa 11-vuotiaana isän ajaman ruohonleikkurin viillettyä jalan irti. Nykyään hän pitää luentoja kiitollisuudesta. Kuvassa hän selittää aivojen eri toimintojen yhteyttä kivun ylläpitämiseen ja kiitollisuuden yhteyttä aivotoimintoihin.

Ty oli nähtävästi kasvanut perheessä, jossa uskottiin, että kaikella on tarkoituksensa, koska hän yksitoistavuotiaana heti onnettomuuden jälkeen sanoi äidilleen: "Äiti tämä tapahtui syystä". Me suomalaiset sanomme "Tälläkin on joku tarkoitus". 

Tyn keskeinen sanoma on, että kiitollisuus muuttaa perspektiivin elämään. Joka aamu kannattaa valita kiitollinen asenne. Ty kertoi valinneensa olla kiitollinen, kun hän pääsi sairaalasta kotiin pyörätuolissa. Myös hänellä on päiviä, jolloin ei onnistu valitsemaan kiitollisuutta, niinä päivinä ahdistuneisuus vain lisääntyy.

Tyn elämään tuli onnellinen käänne, kun hän tajusi, että vesi oli elementti, jossa liikkuminen oli mahdollista. Hän tunsi itsensä normaaliksi vedessä – hän oli kuin muut. Hän päätti alkaa harjoitella tavoitteellisesti uimista, mikä johti siihen, että hän pääsi paralympialaisiin. Se oli hänelle unelmien täyttymys ja "uskomaton kokemus".

Ty kertoo olevansa kiitollinen myös epäonnistumisista ja elämän vaikeimmista hetkistä. Hän ei edes halua jalkaansa takaisin, koska jalan puute on tehnyt hänestä sen mikä hän nyt on.

ERÄÄNLAINEN KIITOLLISUUSHARJOITUS

Menneisyyden tapahtumista kiittäminen on yksi mahdollisuus harjoittaa kiitollisuutta. Vanhuudessa ihminen voi tuntea Eriksonin teorian mukaan pääsääntöisesti kiitollisuutta menneistä tapahtumista, mikä antaa hänelle elämän eheyden tunteen ja tyytyväisyyden. Hän voi myös muistella paljon vastoinkäymisiään ja vaille jäämisiään, mikä tekee hänestä katkeran.

Mieleeni tuli laulu "Oi kiitos sä Luojani armollinen", jonka avulla voi suuntautua kiitollisuus-moodiin. Minulle oli yllätys, että Eino Leino oli kirjoittanut sen 20-vuotiaana. Se kuuluu osana "Hymyilevään Apolloon", jonka Leino julkaisi 20-vuotiaana teoksessa "Sata ja yksi laulua".

Nuoren Eino Leinon kiitollisuuden aiheista voi poimia omia kiitollisuuden aiheita ja viipyillä niissä.

Runossa kiitetään joka hetkestä, ja kuitenkin Eino Leinon elämässä oli ehtinyt jo olla synkkiä hetkiä. Kun hän oli 12-vuotias, isä kuoli. Aiemmin vakavaraisen perheen elintaso laski. Sen takia Eino-poika joutui jättämään kotinsa Paltamossa ja koulunsa Oulussa ja myös luonnollisesti kaverinsa, jotka tuossa iässä ovat tärkeitä. Hän muutti veljensä luo Hämeenlinnaan ja eroamaan pitkiksi ajoiksi hellästä ja herttaisesta äidistään. Olen lisännyt runon innoittamana pohdittavia aiheita.

Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä, jonka ma elin,                Mitä ajattelet itse menneisyyden vaikeista hetkistä?
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen              Mistä luonteenpiirteistäsi sinä olet Luojallesi kiitollinen?
joka tuutia tuulosen.

Sua kiitän mä Luojani armollinen,
kun annoit sa kodin hyvän,                 Mistä olet kiitollinen kodillesi?
soit äidin niin hellän ja herttaisen      Mistä olet kiitollinen äidillesi?
ja taaton niin tarmoa syvän,……………. Mistä olet kiitollinen isällesi?
kun annoit sa myös pari ystävää        Keistä ystävistäsi olet erityisen kiitollinen?
ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,
ja annoit sa armahan isäinmaan,       Jos ajattelet, että Isänmaa on Luojan antama
jota kyntää ja rakastaa.                         ja myös sen itsenäisyys lahja, niin voit viipyillä
                                                                      siinä kiitollisuuden aiheessa!
Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,                  Mistä kyvyistäsi sinä olet kiitollinen?
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.

ILOA TUOTTAVISTÄ TAPAHTUMISTA NAUTTIMINEN

Seuraava harjoitus on minulle uusi. Alussa mainitsemaltani nettisivulta löytyi mahdollisuus tilata itselle ilmaiseksi harjoituskirja (Pennock & Albrts). Olen kääntänyt mielenkiintoisen harjoituksen eli psykologisen työkalun, jonka avulla tavalliseen elämään saa "kiitollisuuden kultapölyä". Kirjanen on tarkoitettu ammattilaiselle, joka ohjaa tehtävän tekemistä. Olen tehnyt siitä omahoitoversion:

Monet päivänmittaan koetut positiiviset tapahtumat menevät ohi ilman, että kiinnitämme niihin huomiota, tai että arvostaisimme niitä tai nauttisimme niistä.

Positiivisten olosuhteiden ja tapahtumien vaaliminen (savoring) on tapa huomata positiiviset kokemukset, jotka ovat jo läsnä jokapäiväisessä elämässämme ja nauttia niistä. Päivittäinen tietoinen valinta kiinnittää huomiota mukaviin tapahtumiin lisää myönteisiä tunteita ja on tehokas tapa vähentää stressiä ja edistää psyyken joustavuutta vastoinkäymisissä eli resilienssiä. 

Harjoituksessa ei odoteta päivältä mitään poikkeavan mukavia tapahtumia vaan ilonpilkahduksien kirjoa. Jopa syvän surun keskellä löytyy päivästä pieniä iloja. Vain vaikeasti masentunut ihminen on kyvytön kokemaan päiviin sisältyviä pieniä iloja. Positiivisen kokemusten nautiskelussa kokemusten lukumäärä on tärkeämpää kuin niiden voimakkuus.

Harjoituksen tavoitteena on auttaa sinua pysähtymään, huomaamaan, nauttimaan ja jatkamaan positiivisia kokemuksia, joita löytyy tavallisista jokapäiväisistä toiminnoista.

Vaihe 1: Tunnista jokapäiväiset toimet, jotka tuovat sinulle iloa ja kirjoita ne paperille.

Tämän vaiheen tavoitteena on saada sinut ajattelemaan arjen asioita, jotka tuottavat sinulle iloa.

Käytä hetki aikaa miettiäksesi nautinnollisia aktiviteetteja, joita liittyy yleensä jokaiseen päivään. (Esimerkiksi aamukahvi/tee, suihku, aamuhartaus, liikuntatuokio, puhelinkeskustelu, työtoverien tai harrastustoverien tai naapurien tai marketin kassan tapaaminen, lemmikin ruokkiminen tai rapsuttaminen, ruokailu, lehden lukeminen, kirjan lukeminen / kuunteleminen, mieliohjelman seuraaminen televisiosta, facebookin selaaminen jne jne).

Vaihe 2: Koe ilo sen tapahtuessa.

Valitse listasta jokaisena aamuna kaksi tulevana päivänä oletettavasti nautittavaa kokemusta viikon ajan. Kokemukset voivat olla osittain samoja. Kokemuksien tulisi olla päivittäisiä rutiinitapahtumia, joihin et juurikaan kiinnitä tavallisesti huomiota. Kun alat VAALIA kokemusta, vältä häiriötekijöitä. Keskity kokemukseen. Jos tulee häiriö, joka keskeyttää positiivisen kokemuksen vaalimisen, jatka alusta uudelleen tai vaihda toiseen tuokioon, joka seuraa myöhemmin sinä päivänä.

Arvosta toiminnan myönteisiä puolia, kiinnitä niihin huomiota ja vältä ajatusten harhailua. Usein ajatukset lähtevät harhailemaan, se on luonnollista, mutta palaa takaisin ajatuksiin, jotka auttavat nauttimaan hetkestä. Kiinnitä huomiota myös kokemukseen liittyviin ympäristön positiivisiin piirteisiin esimerkiksi sinua miellyttäviin väreihin, ääniin ja tuoksuihin. Tässä vaiheessa on tarkoitus luoda positiivinen muistijälki.

Kiinnitä huomiota niin moneen positiiviseen aistihavaintoon kuin voit - näkymään, ääniin, tuoksuihin tai muihin aistimuksiin - niin paljon kuin voit. Käytä mahdollisimman monia aistejasi: Mitä näet, haistat, kuulet, maistat tai havaitset tuntoaistin kautta?

Esimerkki: Jos sinä olet valinnut aamukahvisi (tai teen) yhdeksi nautinnollisista kokemuksistasi, kiinnitä huomiota tuoksuun. Mitä sanoja käyttäisit kuvaamaan kahvin tuoksua? esim. Rikas? Makea? Maanläheinen? Sulje silmät, kun siemailet ensimmäisen kerran kahvia. Kuvaile mielessäsi tuntohavaintoja, kun suu kohtaa kahvin, kuvaile makua mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Huomaa miellyttävä ympäristö ja vaali positiivisia tunteitasi ja yritä pidentää kokemusta niin kauan kuin voit.

HUOMAA

Sinun pitää tehdä joka päivä tietoinen päätös valita kaksi mahdollisuutta vaalia positiivisia tunteita herättäviä kokemuksia. Aina ne eivät löydy listasta, joskus keskellä viikkoa löytyy jokin uusi jokapäiväinen tapahtuma, jota et ole tullut etukäteen ajatelleeksi. Kun ihminen päättää tietoisesti tavoitella miellyttävien kokemuksien kertymistä ja niihin liittyvien positiivisten tunteiden jättämien muistikuvien keräämistä, hän samalla rakentaa uutta tapaa ajatella. Sen avulla hän voi alkaa pitää jokapäiväisiä toimia ilon ja kiitollisuuden lähteenä. Vain kahden miellyttävän kokemuksen vaaliminen joka päivä voi parantaa elämänlaatua, sillä se lisää optimismia, onnellisuutta ja psyykkistä hyvinvointia.

On tärkeää, että tilanteessa ei keskitytä arvioimaan positiivisia tunteita, tunteiden annetaan vain tulla, eikä niitä myöskään analysoida mitenkään, ne vain yhdistyvät tapahtumaan automaattisesti ja positiivinen muistijälki tulee luoduksi.

Viikon päättyessä sinun kannattaa tarkastella tapahtumia luodaksesi itselle positiivisen tunteen vaalimisrituaaleja. Muistele, mitä eri positiivisia tunteita koit viikon aikana ja valitse kolme tunnetta, joita tunsit useimmin. Huomaatko, että tunsit enemmän positiivisia tunteita kuin tavallisella viikolla. Jos et tuntenut, niin voit jatkaa harjoituksia toisenkin viikon ajan ja jos vieläkään positiivisten tunteiden määrä ei ole lisääntynyt, harjoitus ei ehkä sovi omahoitona sinulle. Et ole huonompi kuin muut, mutta omahoidossa on yleistä, että kaikki tehtävät eivät sovi kaikille. Voit toki jatkaa harjoituksia edelleen ja ajan kanssa tunteet voivat muuttua positiivisemmiksi.

Kaikille sopii kuitenkin kiitollisuusharjoitukseksi seuraava: Jos ei halua tehdä mitään tavoitteellisia harjoituksia, voi laittaa seinälleen tai jääkaapin oveen, muistilapun, jossa lukee esimerkiksi: "Muista kiitollisuus!" Kun sitä tulee vilkaisseeksi päivän mittaan ja kaivaa mielenpohjalta jonkun kiitollisuuden aiheen menneisyydestä tai nykyhetkestä, mieliala kohoaa samalla.

KIITTÄMISEN RAAMATULLINEN NÄKÖKULMA

70- ja 80-luvuilla luettiin Suomessa paljon "Kiitoskirjat"-teosta, joka sisälsi Merlin Carothersin, kirjat "Kiitä sittenkin" ja "Kiitoksen voima". Hän on kirjoittanut kiitosta ja ylistystä käsitteleviä kirjoja 18 kappaletta. Niitä on käännetty 59 kielelle ja myyty yhteensä yli 19 miljoonaa.

Carothersilla oli yksi keskeinen teema: Jumalan kiittäminen kaikesta, myös vastoinkäymisisitä ja menetyksistä. Hän perusteli ajatuksensa Raamatulla. Luin innolla hänen kirjojaan. Joskus kiittämisajatuksen soveltaminen ei tuntunut luontevalta. Jäin esimerkiksi pohtimaan raamattutunnin sisältöä, kun puhuja Kiitoskirjojen innoittamana totesi, että Raamatun mukaan meidän tulee kiittää joka tilassa, siis myös lankeemuksen tilassa. Lankeemus oli se, mitä uutena uskovaisena halusin tosissani välttää. Toisaalta vanhana uskovaisena tajuan, että lankeemuksen tila kirkastaa armon suuruutta. Eräässä kirjassaan Carothers kertoo, kuinka hänen seurakuntansa oli kerran erottanut hänet eli hylännyt paimenensa. Huomasin olevani tyytyväinen, kun ei Carothers suinkaan ollut kiittänyt Jumalaa tiedon saatuaan. Surutyö hänenkin oli tehtävä eikä se edes alkanut kiitoksella. Toisaalta surutyö alkaa shokkivaiheella, jolloin menetystä ei uskota todeksi. Silloin kiitos voi kohota huulille, kuten kävi naiselle, joka totesi olleensa marinoitunut Kiitoskirjoista. Hän kertoo oman tarinansa seurakuntalainen-lehdessä. Se liittyy myös viime viikon aiheeseen uushenkisyydestä.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/tuulikki-tormala-uskoi-40-vuoden-ajan-olevansa-valon-lahettilas-mutta-se-valo-olikin-pimeytta/

Carothersin sanoman keskeinen raamatullinen peruste oli Roomalaiskirjeen kahdeksannen luvun jae 28, jossa sanotaan, että "kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen". Alaviitteessä on rinnakkainen käännös: "Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi", jotka häntä rakastavat. Jälkimmäinen käännös kertoo selvemmin jumalan johdatuksesta ja huolenpidosta. Ikävän tapahtuman hetkellä, meidän ei tarvitse tuntea kiitollisuutta Jumalaa kohtaan tapahtumasta, mutta voimme kiittää siitä, että hän rakkautensa mukaisesti johtaa elämäämme niin, että sen ikävänkin tapahtuman vaikutukset elämäämme tulevat olemaan positiiviset – se sittenkin koitui meidän parhaaksemme.

Carothersin kirjoja esitellään hänen perustamansa järjestön seuraavasti:" Merlin uskoi, että kun kristityt ylistävät Jumalaa - ei vain ongelmista huolimatta, vaan itse ongelmista (pienistä kiusauksista vakaviin tragedioihin) - tämä ylistys vapauttaa Jumalan voiman käyttää ongelmaa ja luoda siitä hyvää. Hän mainitsee kirjoissaan lukuisia esimerkkejä tämän vakaumuksen tueksi.

Merlin sanoo:

-Ylistys ei ole temppu nopeiden ratkaisujen saamiseksi, vaan se on realistista tunnustamista, että kaikella, jonka Jumala lähettää tai sallii elämässämme, on oltava tarkoitus ja se voi olla jumalallisen vahvistumisen ja hengellisen kasvun lähde."

Mainitsin aiemmin Eriksonin teorian ja sen, että on mahdollista saavuttaa vanhana tyytyväisyys ja eheyden tunne. Sen tyytyväisyyden salaisuus on oivallus ja tunne siitä, että oma elämämme on ollut juuri meille parhaiten sopiva elämä. Koska jokaisella on ollut elämässä vastoinkäymisiä ja menetyksiä, haasteena on käsitellä niiden aiheuttamat hankalat tunteet niin, että voimme lopulta hyväksyä kaikki elämänvaiheemme ja todeta että kokonaisuudesta muodostuu juuri itsellemme sopiva elämä. Ellei niin tapahdu, seurauksena on katkeruus.

Voimme oppia jotain Jobilta suhtautumisesta ylivoimaisiin vaikeuksiin: "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! Kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan eikä syyttänyt häntä." (Job 1: 21,22)

Erikson oli itse ateisti, vaikka on esityksen varsin kristillisen tavoitteen. Olen kirjoittanut Eriksonin teorian pohjalta myös runon, joka sopii päivän aiheeseen.

KIITOLLINEN MIELI

Tänään on onnellisten tarinoiden päivä.

- Kenellä?

Kenellä tahansa,

joka haluaa muistojensa ketjusta

poimia kiitoksen aiheet.

Kiittää siitä, mitä on saanut

ja kiittää siitäkin,

mitä vaille on jäänyt.

Muistan laulaneeni ensimmäisen kerran elämässäni laulua "Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta" vuonna 1971. Olin nuori psykologi ja minut oli kutsuttu puhujaksi rovastikunnan yhteiseen yhteisvastuukeräyksen avaukseen, joka pidettiin lähikunnassa. Katselin siellä uteliaana ulkopuolisena, millaiselta uskovaiset ihmiset näyttivät. Kouluajoilta osasin joitakin virsiä, mutta tämä laulu ei ollut silloin virsikirjassa. Laulu kolahti silloin minuun, vaikka elin vielä uushenkistä kauttani. Luin sitä monisteesta vielä kotimatkalla auton takapenkillä.

Myös sen virren sanoja voi käyttää lähtökohtana pohtiessa elämänkulkua. Mitkä olivat raskaat syksyn synkän hetket, mikä oli pimeyttä, millaisia taisteluita kävin ja ristiä kannoin ja mitkä olivat haavoittaneita ohdakkeita. Virren kansanvälisesti käytetty sävel (Stebbins) luo iloista tunnelmaa ja tukee kiitollisuuden teemaa. Sen voi kuulla Samuli Edelmannin laulamana lopussa olevan linkin kautta.

Tauno Väinölä kertoo virren toisen sävelmän taustaa virsiesittelyssä netissä:

Oskar Merikanto (1868-1924), tietäessään jo kuoleman lähestyvän, loi tähän tekstiin viimeisen sävellyksensä. Hänen leskensä on muistellut, miten Merikanto laulaessaan juuri säveltämäänsä virttä hänelle "vuodatti siihen koko sielunsa ja oli kuin olennoltaan kirkastettu".

Virsi 431

1.
Kiitos sulle, Jumalani,
armostasi kaikesta,
jota elinaikanani
olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista,
keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista
syksyn synkän hetkistä.

2.
Kiitos, että rukoukset
monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni
avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni
vapahtavi Poikasi.

3.
Kiitos sulle jokaisesta
elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paistehesta
niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista,
rististäkin, Jumalain.
Kiitos, että aina muistat,
autat mua tuskissain.

4.
Kiitos sulle kukkasista,
jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista,
jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle
elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen!

KUUNTELE>>>

Seuraava blogi ilmestyy syyslomani vuoksi vasta kahden viikon kuluttua 21.9.