KOKEMUKSIA PYHÄSTÄ HENGESTÄ?

Muutama viikko sitten Perjantai-ohjelmassa esiintyneen Tuomas Enbusken puheet omasta uskostaan ja Pyhästä Hengestä (https://areena.yle.fi/1-67443545) kohahduttivat yleisöä ja siitä keskusteltiin mediassa. Perjantai on suora lähetys ja seurasin ohjelmaa rukoillen. Tuomas Enbuske on ollut vuosikausia esirukouskohteenani. Hän totesi ohjelmassa saaneensa Pyhän Hengen kosketuksen, vaikka ei olisi sitä tarvinnut. Hän oli pitänyt sitä naisten tai helluntailaisten höpö höpö juttuna

Muistan oman uskoontulon alkutaipaleelta, kun helluntailaisen ystäväni Maijan kanssa olimme puhuneet uskonasioista ja Pyhästä Hengestä ja päätimme lopuksi rukoilla. Totesin hänelle: "Älä vaan mulle sitä Pyhää Henkeä rukoile!" Hän ei rukoillut. Aikaa kului ja opin lisää Pyhästä Hengestä. Tiesin jo, että Hän on persoona. Rukoilin hänen kastettaan itse itselleni, sanoitin rukoukseni helluntaiselta ystävältäni omaksutuin termein. Taas kului aikaa ja tietoni lisääntyivät ja luterilaisena aloin ymmärtää, että olin saanut Pyhän Hengen jo lapsikasteessa, vaikkakin olin menettänyt Hänen toimintakykynsä ja pelastuksen lahjan teiniateistina ja myöhemmin harhaillessani uushenkisyyden maailmassa. Olin käynyt läpi kastekriisin ja löytänyt Raamatusta lapsikasteen perustelut. Ymmärrän kuitenkin niitä, jotka ovat päätyneet erilaiseen tulkintaan. Vuonna 1999 hyväksyttiin uusin luterilaisen kirkon Katekismus, jossa kerrotaan opin keskeiset asiat. Forssassa jaoimme katekismuksen kaikkiin talouksiin. Soitimme ovikelloa ja jos ei tultu avaamaan, laitoimme katekismuksen postiluukusta saatekirjeen kera. Ihmiset, jotka avasivat ovensa, olivat ystävällisiä ja kiittelivät saamastaan lahjasta. Teksti voi tuntua vieraalta, jollei ole tuttu uskonnollisen sanaston kanssa. Vuonna – 23 on julkaistu selkokielinen Katekismus (Usko ja elämä – Kristinuskon pääkohdat selkokielellä ), jossa sanotaan uskontunnustuksen selityksessä Pyhästä Hengestä:

ja Pyhään Henkeen,

Helluntaina Jumala antoi Jeesuksen ystäville Pyhän Hengen.

Pyhä Henki lahjoittaa meille uskon Jeesukseen.

Hän auttaa rakastamaan Jumalaa ja toisiamme.

Pyhä Henki auttaa luottamaan Jumalan lupauksiin, joita Jumala on antanut Raamatussa.

Pyhää Henkeä kutsutaan Pyhittäjäksi.

Hän tekee meistä pyhiä.

Pyhä ihminen uskoo ja luottaa Jumalaan.

Uskontunnustuksen selityksessä kerrotaan Pyhästä Hengestä virallisessa Katekismuksessa seuraavaa:

KOLMAS USKONKOHTA9

ja Pyhään Henkeen

Ennen kuolemaansa Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen omiensa puolustajaksi ja opastajaksi. Ylösnousemuksen jälkeen, helluntaina, Jumala vuodatti Henkensä opetuslasten päälle ja täytti heidät armollaan ja lahjoillaan.

Pyhä Henki tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden meidän keskellemme. Ilman eläväksi tekevää Henkeä emme voi uskoa emmekä lähestyä Kristusta. Pakenemme Jumalaa ja käännymme hänestä pois. Pyhä Henki kutsuu meitä ja synnyttää meissä uskon ja uuden elämän. Hän antaa meille Kristuksen kaikkine lahjoineen ja varjelee meidät oikeassa uskossa.

Pyhä Henki on nimensä mukaisesti Pyhittäjä, joka tekee syntisistä ihmisistä pyhiä. Hän avaa sydämemme kuulemaan Jumalan sanan, tuntemaan Kristuksen ja turvautumaan Jumalan lupauksiin. Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen tulee Jumalan armolahjoista osalliseksi, alkaa rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään.

KOKEMUKSIA

Kun koulun aamuhartaudessa veisasimme "Totuuden henki, johda sinä meitä" ei minulla ollut pienintäkään käsitystä siitä, mistä oli kysymys. Tulkitsin asian niin, että virressä käsketään puhumaan aina totta. Ja siinä suhteessa tunsin syyllisyyttä. Aika monesta pinteestä olin pyrkinyt vapautumaan valehtelemalla. Rippikoulussa käytiin sen ajan katekismus läpi ja varmasti opetettiin Pyhästä Hengestä, joka on myös totuuden henki. Onnistuin kuitenkin käymään läpi rippikoulun tajuamatta Jeesuksen merkitystä pelastajana ja Pyhä Henki oli minulle täysin vieras, outo asia, kuten alussa kerroin.

Nostan esiin jotakin kohtia edellisestä Katekismuksen tekstistä:

Puolustaja

Viimeisellä tuomiolla Hän on ikäänkuin puolustusasianajamme ja saa meidät vetoamaan Jeesuksen sijaissovitukseen, että vapaudumme itse rangaistuksesta (kadotus), joka meille pahojen tekojemme takia kuuluisi. 

Monilla on kokemusta siitä, että jos uskova joutuu vainottavaksi uskonsa tähden, kuulustelutilanteessa Pyhä Henki antaa hänelle sanoja ja ajatuksia, joiden avulla uskova voi puolustautua. .

Opastaja

Jumalan johdatus tapahtuu Pyhän Hengen kautta. Hän on Jumalan kolmas persoona, joka hoitaa vuorovaikutuksen Jumalan, Jeesuksen ja meidän välillämme. Hän ohjaa meitä valitsemaan oikein. Kun Isä meidän -rukouksessa sanomme: "Tapahtukoon Sinun tahtosi." Pyhä Henki saa meidät myös tarkoittamaan sitä ja Hän antaa voimaa noudattaa Jumalan tahtoa.

Lupauksiin turvautuminen

Raamatussa on paljon lupauksia ja eräs niistä kuuluu: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa". (Fil. 4: 6,7)

Paavali kirjoitti edelliset lauseet ollessaan vankilassa. Hänellä olisi ollut syytä olla huolissaan, mutta Pyhä Henki sai hänet kiittämään ja tuntemaan ymmärryksen ylittävää rauhaa.

Osallisuus armolahjoista

"Hengen uudistus kirkossamme" -yhdistyksen kotisivulla on kattava kuvaus armolahjoista. https://www.hengenuudistus.fi/armolahjat.

Joskus ajatellaan, että Pyhä Henki toimii vain siellä. missä armolahjat toimivat näkyvästi, mutta Pyhä Henki toimii myös siellä, missä ihmisen usko on heikko ja haparoiva – ratkaisevaa ei ole itse koettu uskon vahvuus, vaan uskon kohde eli Jeesus.

Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen

Selityksen viimeinen lause pysähdytti. Voiko uskova käyttäytyä rakkaudettomasti? Kyllä voi ja käyttäytyykin. Hän voi tuntea vihaa ja katkeruutta Jumalaa kohtaan ja myös lähimmäistä kohtaan. Pyhä Henki myös nuhtelee rakkaudettomuudesta ja saa uskovan katumaan. Pyhä Henki ei ole ainoa toimija, joka meihin vaikuttaa. Raamatussa puhutaan myös pimeyden henkivalloista.

SAKRAMENTIT

Luterilaisessa kirkossa on kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Katekismuksessa sanotaan: "Sakramentit ovat armon näkyviä merkkejä, joihin voimme tarttua uskolla." 

Ehtoollisesta sanotaan Katekismuksessa: 

"Alttari on Jumalan läsnäolon paikka, jonka ääreen kristillinen seurakunta kokoontuu rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa, kuulemaan hänen sanaansa ja vastaanottamaan ehtoollisen sakramentin." 

Ennen ehtoollista rukoillaan Pyhän Hengen läsnäoloa esimerkiksi seuraavasti: 

"Lähetä Pyhä Henkesi siunaamaan meitä, että ottaisimme uskossa vastaan Poikasi ruumiin ja veren. Yhdistä meidät häneen ja toisiimme. Auta meitä antamaan itsemme eläväksi uhriksi Kristuksessa, sinulle kiitokseksi ja kunniaksi."

Kun karismaattinen liikehtiminen tuli ev.lut. kirkkoon ja ensimmäinen yhteinen kokoontuminen oli Mikkelin maaseurakunnan kirkossa syksyllä 1978, kokemukseni Pyhän Hengen kosketuksesta oli unohtumaton. 

Sanotaan, että vanha herätys on uuden vihollinen. Silloin niiltä tahoilta saatiin kuulla huolestuneita puheenvuoroja.  Usein tuotiin esiin sakramenttien merkitys ja Hengen hedelmän tärkeys verrattuna henkilahjoihin. Ne raja-aidat ovat nykyään madaltuneet, mutta uusia nousee.

HENGEN HEDELMÄ

Vanhuuteni alussa tuskailin:

kunto heikkenee,

muisti heikkenee,

terveys heikkenee.

Kysyin ahdistuneena Herraltani:

• Onko tämä loppuelämä

vain yhtä alamäkeä?

Koko ajan

menetän, menetän ja menetän?

Ja Herrani vastasi:

• Hengen hedelmää et menetä.

Ojenna tyhjä ruukkusi.

Ota vastaan

lisää rakkautta

lisää iloa

lisää rauhaa

lisää lisää lisää ...

KOKEMUKSIA LOHDUTUKSESTA

Kun tapahtuu jotain poikkeavaa, etsimme usein selitystä. Sama tapahtuma voidaan selittää johtuvaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta, psykologisista lainalaisuuksista tai aivokemian muutoksista. Sama tapahtuma voidaan selittää sattumaksi tai johdatukseksi. Psykologina minulle tarjoutuu usein psykologien selitys ja sen mukana epäusko. Samalla menetän sen siunauksen, jonka toisen todistuksen kuuleminen voi antaa. Seuraavien kolmen tarinan kohdalla ei ole tullut mieleenikään selittää tapahtumia psykologisesti. Kaikkiin tapahtumiin liittyy paljon rukousta.

Ystävälläni oli kokemus rauhasta, joka todella ylitti hänen ymmärryksensä. Hän oli ollut yksinhuoltaja, aviomies oli jättänyt hänet pojan ollessa vauva. Pojan kanssa oli ollut isoja ongelmia ja hänen puolestaan oli rukoiltu paljon. Pojan tullessa aikuiseksi, hänen elämänsä oli viimein tasaantunut. Sitten kuulin, että poika oli kuollut väkivaltaisesti. Tunsin myötätuntokapinaa Jumalaa kohtaan. Näkökulmani muuttui, kun ystävä kertoi, että kun hän oli sairaalan kappelissa poikansa avoimen arkun äärellä, hän oli yllättäen tuntenut Jumalan läheisyyttä ja ihmeellistä rauhaa. Pyhä Henki oli läsnä lohduttajana. Sen kokemuksen muisto auttoi häntä surussa eteenpäin.

Toinen hyvä ystäväni sairastui vajaa vuosi sitten syöpään, jolla oli huono ennuste. Hän kertoi, että kerran ollessaan yksin, hän oli kokenut valtavan onnen tunteen ja samalla Jumala ilmoitti hänelle tulevasta kuolemasta. Monet rukoilivat hänen parantumistaan, mutta hän tiesi kuolevansa. Pyhä Henki lohdutti häntä ja lohdutti myös muutaman kuukauden kuluttua hautajaisissa saattoväkeä, sillä ystävä oli kertonut avoimesti kokemuksestaan. 

Seuraavana on "Liisan" (nimi muutettu) tarina

Haastattelutilanteessa Helluntaiseurakuntaan kuuluvan "Liisan" vauvan kuolemasta kohtuun oli kulunut 26 vuotta. Hän oli naimisissa miehen kanssa, jolla oli kaksi kouluikäistä lasta aikaisemmasta avioliitosta. Kauan odotettu yhteinen lapsi kuoli kohtuun, koska napanuora oli kietoutunut kaulan, rinnan ja käden ympärille. Liisalla oli ollut paha raskausmyrkytys, Hänelle jäi lääkärin puheista käsitys, että se oli saattanut vaikuttaa napanuoran virtauksen vähenemiseen ja napanuoran veltostumiseen josta kietoutuminen johtui. Hänet oli lähetetty Keskussairaalaan, kun vauva vielä oli kohdussa elossa. Seuraavana aamuna sydänäänet olivat lakanneet ja Liisa joutui synnyttämään kuolleen vauvan. Psykologisesti pidettiin parempana, että äiti kokee alatiesynnytyksen näissäkin tilanteissa ja myös Liisan mielestä niin oli hyvä. Lapsi jäi hänen ainoakseen. Hän kertoo: Kun minua vietiin synnytyssaliin kauheassa horkassa ja verenpaineet oli ihan sekaisin, kysyin kätilöltä että, kuolenko minä. Kätilö ei vastannut mitään. Jumala vastasi. Kuulin mielessäni selvästi lauseen. "En minä kuole, vaan julistan Herran töitä." Lause oli minulle outo, mutta löysin sen hakuteoksen avulla Raamatusta kotona.

Jumala lohdutti myös miestäni. Kun hän ajoi synnytyspäivänä sairaalaan, autoradiosta kuului laulu. "Paljon ois aihetta lapsella kiittää." Se laulu kosketti häntä syvältä. Samana päivänä kuulimme sen yhdessä sairaalan radiosta, josta tuli Adventtiseurakunnan jumalanpalvelus. Kun pääsin pois sairaalasta, veimme yhdessä vanhemmat sisarukset seurakunnan kesäleirille ja kun astuimme sisään päärakennukseen, eräs nainen soitti parhaillaan urkuharmonilla sitä samaa laulua.

Näin itse paljon unia vauvasta. Kerrankin näin unta, että hoidin häntä pinnasängyssä, joka oli juuri siinä kohtaa, johon olimme sitä suunnitelleet. Kun heräsin, minulla oli tosi lohdutettu olo.

Kun kävin myöhemmin oman kaupungin sairaalassa, näin käytävällä synnytyslääkärin. Hän kysyi minulta, syytänkö häntä. Sanoin etten syytä. Sanoin, että kaiken eteen ei vain elämässä pääse ja jossittelemalla ei pääse eteenpäin.

Me surtiin mieheni kanssa yhdessä ja hän tuki minua valtavasti. Kun ruumiinavaus oli tehty, meille ilmoitettiin, että vauvan saa hakea. Mulle tuli yhtäkkiä kauhea paniikki, että mun vauvanihan on siellä alasti. Syöksyin kotiin hakemaan äitiyspakkauksesta vaatteet, jotka sitten se työntekijä puki vauvalle. Vauva haudattiin oman pitäjän hautausmaalle. Siunaus tapahtui haudalla ja eräs vanhemmistoveli toimitti siunauksen. Miehen poika sai kaataa lapiolla hiekkaa pienen arkun päälle. Hautakiveen tuli lapsen nimi ja päivämäärä. Hauta merkitsi miehen tyttärelle paikkaa, jossa hän sai itkeä suruaan. Veli ei pystynyt itkemään eikä puhumaan surustaan, mutta lapset leikkivät sen jälkeen usein sinä syksynä hautajaisia ja "hautasivat" toisiaan peiton alle.

Vähän lapsen menetyksen jälkeen jouduin töissä kohtaamaan perheen, joka oli kokenut saman. Multa kyllä kysyttiin etukäteen, pystynkö siihen vai siirretäänkö heidät toiselle työntekijälle. Sanoin pystyväni. Aloin kyllä tapaamisessa itkeä ja sitten me itkettiin kaikki yhdessä.

Lapsen kuolemastahan ei koskaan täysin toivu. Kun siinä napattiin pois ne myöhemmätkin vaiheet. Aina tuli mieleen, että nyt se olis mennyt päiväkotiin tai kouluun tai riparille tai fifteen leirilille, jos olisi vapaassa seurakunnassa. Mutta sitten kun kuolemasta oli kulunut kaksikymmentä vuotta ja lapsi olisi muutenkin itsenäistynyt, lakkasin suremasta näiden elämän merkkipaalujen kohdalla. En ajattele, että olisin menettänyt samalla mahdollisuuden lapsenlapsiin, koska mulla on erittäin läheiset välit sisaren lapsiin ja hänen lähellä asuviin lapsenlapsiinsa. Mä pystyn iloitsemaan myös muiden lapsista.

Surun keskellä ihmisellä on monia kerroksia ja jollain kerroksella tunsin myös iloa. Kyllä se suru joskus tuntui musertavalta. Kerran miehen veljen perhe oli kylässä ja hänen vaimonsa laittoi suloisen tyttövauvansa mun syliini. Silloin en itkenyt, mutta jälkeenpäin itkin tyhjää syliäni kaksi tuntia. Vähän sen jälkeen istuin kokouksessa aika takana ja joku nainen alkoi takanani rukoilla hiljaa kielillä. Tunsin, että rukous kosketti tyhjän sylin tuskaa parantavasti. Ei suru siihen kokonaan loppunut, mutta jotain eheytyi.

ARVIOINTIA

Keskustelimme yhteiskristillisessä kotikokouksessa Tuomas Enbusken puheenvuorosta ja helluntailaisessa miehessä se oli herättänyt epäilyjä. Kunnioitan hänen mielipidettään. Itse ymmärsin, että Tuomas Enbuske sanoitti uskoaan aloittelijan tavoin. Kohtasin taas sen tosiasian, että kun puhutaan Pyhästä Hengestä ja hänen toiminnastaan, joudutaan alueelle, jossa ainakaan minä en voi koskaan olla sataprosenttisen varma totuudesta. Yleensä aika kuitenkin näyttää totuuden. 

Raamatussa kehotetaan seurakuntaa arvioimaan profetioita. Kaikki mitä ihminen itse luulee puhuvansa Pyhässä Hengessä ei ole sitä. 

"Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan." (1. Joh. 4:1). 

Siksi blogini otsikossa on kysymysmerkki. On totta, mitä Raamatussa sanotaan (1.Kor. 13:12) 

"Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä" 

Joskus taivaassa arvoitukset ratkeavat ja se, ketkä olivat oppikiistoissa oikeassa ketkä väärässä. Luulen kuitenkin, että siellä entisillä oikeassa olemisilla ei ole enää mitään merkitystä. Syvimmätkin kiistat ovat sulaneet täydelliseen rakkauteen.

Kun tunnemme kehotusta tehdä jotain, kyseessä voi olla Pyhä Henki tai oma virheellinen tiedostamattomasta noussut ajatus, tai kehotus voi tulla myös sielunviholliselta. Minulla on kokemuksia kaikista vaihtoehdoista.

Pyhä Henki voi kehottaa meitä esimerkiksi ottamaan yhteyttä johonkin ihmiseen. Olin vuosikausia rukoillut erään menestyneen kilpaurheilijan uskoontuloa. Sitten hän kilpauransa lopetettuaan tui uskoon ja tuli julkisuuteen siitä kertomaan. Olin kiitollinen. Sitten kerran, kun hän esiintyi mediassa, tunsin kehotusta, että minun pitäisi ottaa häneen yhteyttä ja kertoa, että olen rukoillut hänen uskoontuloaan. Pohdin, onko tämä kehotus nyt Pyhästä Hengestä vai oma ideani. Kysymysmerkki oli taas ilmassa. Kehotus jatkui ja päätin kirjoittaa kohteelleni sähköpostia. Lähetin sen aamulla ja kirjoitin mm.

Hei… 

Olen vanha nainen ja minulla
on ollut vuosien varrella rukoustehtäviä rukoilla monien julkkisten
uskoontuloa. Sinä olet yksi niistä.

… olen huomannut, että Jumala siunaa esirukoilijoita siten,
että hän kerää heitä sellaisen ihmisen ympärille, jota hän on vetämässä
uskontielle. Tiedän, että olisit sinä tullut uskoon ilman minun
rukouksiani, mutta Jumala haluaa siunata meitä rukoilijoita antamalla
rukousvastauksen näin keskeisessä asiassa. 

En ole aikaisemmin
ilmoittanut kenellekään muulle, mutta nyt päätin kertoa sinulle.

Sain heti vastauksen:

Hei Anja,

Mietinkin juuri eilen että olisi kiva tietää ketkä ovat rukoilleet puolestani jo urheiluaikana. Ehkä se ajatus oli Herralta kuin sain tämän vastuksen. Ajattelin että olisi mahtava kiittää, koska esirukoilijat jäävät muutoin helposti täysin näkymättömäksi vaikka heidän merkitys voi olla täysin ratkaiseva. Kiitos siis sinulle tuhannesti esirukouksista!

PYHÄ HENKI JA USKOVIEN YHTEYS

Kymmenen vuotta sitten minua oli pyydetty helluntailaisten kurssikeskukseen viikonlopuksi pitämään koulutusta sielunhoidosta. Suostuin ilomielin, mutta samalla muistui mieleen ristiriidat helluntaiseurakunnan jäsenten kanssa. Meitä yhdisti usko Jeesukseen, mutta erotti erilainen kastekäsitys ja sitä kautta tuli hajaannusta omaan seurakuntaamme. Monet vasta uskoon tulleet siirtyivät helluntaiseurakuntaan. Huomasin, että en ollut antanut sydämeni pohjasta anteeksi hajaannuksen aiheuttajille.

Minulle soitti ennen viikonloppua tuntematon Helluntaiseurakuntaan kuuluva loimaalainen nainen, joka ehdotti yhteistä automatkaa. Ensin hätkähdin, kipeät muistot herätyksen aikaisesta hajaantumisesta aktivoituivat ja tajusin että sen aiheuttama kauna eli vielä sisälläni. Sen matkan aikana pystyin antamaan anteeksi: Pyhä Henki auttoi naisen sanojen kautta anteeksiantamisen prosessissa. Perillä sain sydämellisen vastaanoton ja koin Hengenyhteyttä ja kaikki kauna oli pois pyyhitty ja koin miten mahtavaa on rakastaa kuulijakuntaa Jumalan Pyhän Henkensä kautta antamalla rakkaudella.

Sunnuntaiaamun aamuhartauden pitäminen oli uskottu naiselle, joka alkoi kertoa löytäneensä Raamatusta uskovien kasteen ja oli kuuliainen Raamatun ilmoitukselle ja meni uskovien kasteelle. Oli kuin kylmä viima olisi käynyt huoneessa ja tunsin vaikeaksi aloittaa omaa osuuttani. Rukoilin mielessäni ahdistuneena. Aloitin luennon rukouksella ja ahdistus pyyhkiytyi pois ja se aamuhartauden pitänyt nainen ja muukin kuulijakunta muuttuivat taas mielessäni rakkaiksi sisariksi tai veljiksi Jeesuksessa Kristuksessa.

Kahden viikon kuluttua tapahtumasta puhelimeni soi ja puhelimessa ollut nainen esitteli itsensä ja kertoi että hän käy elämänkaaripiirissäni Helsingissä. En tuntenut kaikkia osallistuja, koska heitä oli kokoontumisissa 30 – 60 henkeä. Sitten hän hyvin vaivaantuneen ja aran oloisesti kertoi, että hän kuuluu helluntaiseurakuntaan ja tiesi, että olen heidän keskuksessaan pitämässä koulutusta ja hän oli rukoillut koulutuksen puolesta. Sitten hän jatkoi, että hän koki, että Jumala kehotti häntä nyt soittamaan minulle ja kertomaan siitä, kuinka Jumala oli kaksi viikkoa sitten käskenyt häntä rukoilemaan aivan erityisesti minun puolestani. Hän oli sunnuntaiaamuna tiskaamassa, kun oli tuntenut kehotusta jättää tiskit kesken ja siirtyä olohuoneeseen rukoilemaan. Se oli ajallisesti osunut juuri siihen sunnuntain aamuhetkeen, jolloin minä ahdistuneena taistelin vihantunteideni kanssa.

Meitä molempia siunasi tieto rukouskehotuksesta juuri tarvittavalla hetkellä. Olin kiitollinen naiselle siitä, että hän totteli kehotusta soittaa minulle. Häntä siunasi se, että sai tietää olleensa Jumalan käytössä rukoilemassa rakkautta tilanteeseen, jossa opilliset erimielisyydet uhkasivat tukahduttaa keskinäisen rakkauden.

LOPUKSI

Raamatun pohjalta kirjoitettu saksalaista alkuperää oleva virsi 117 opettaa lisää Pyhästä Hengestä:

1.
Pyhä Henki, lohduttaja,
valon lähde ainoa,
Pyhä Henki, puolustaja,
sydämeni taivuta.
Tee se temppeliksesi,
että huokaukseni
Herran puoleen nousta voisi,
niin kuin pyhä tahtos oisi.

2.
Sinä olet Henki Herran,
paras lahja Jeesuksen,
jonka lupasi hän kerran
ohjaajaksi omilleen,
lunastuksen sinetti,
toivon varma ankkuri,
Sanan vahva todistaja,
lupauksen kirkastaja.

3.
Lähde armon, rakkauden,
Henki taidon, totuuden,
lahjoittaja elon uuden,
lohduttaja sydämen,
hengelleni todista,
että kuulee Jumala
minua kuin isä lastaan,
eksynyttä juoksee vastaan.

4.
Niin kuin kaste kedoillemme
vuotanut on taivaasta,
niin myös, Henki, sieluillemme
taivaan vihma vuodata.
Täytä meidät lahjoilla,
pelastuksen armolla.
Avaa sydän Kristukselle,
anna rauha sydämelle.

5.
Sinä tunnet ihmeet taivaan,
salaisuudet Jumalan.
Anon, taitamaton aivan,
että oikein vaellan.
Saata Herraa tuntemaan,
neuvojansa seuraamaan.
Sanan anna johtaa meitä
karttaaksemme synnin teitä.

6.
Sinä tahdot puhtautta,
Pyhä, pyydät pyhyyttä,
vihaat synnin saastaisuutta,
vilppiä ja vääryyttä.
Pyhitä siis mieleni,
sydämeni, sieluni,
puhdista se majaksesi
sinun siinä ollaksesi.

7.
Olet hellä mieleltäsi,
puhdas niin kuin kyyhkynen.
Kestää ei voi edessäsi
kova, nurja ihminen.
Mieli nöyrä minuun luo,
armo voimakseni suo,
että lähimmäisiäni
rakastan kuin itseäni.

8.
Tietä kaitaa käydessäni
ole matkasauvana.
Ole itse elämäni
kuolemankin tullessa.
Herran päivän aamuna
minun anna astua
rakkaan Jeesukseni eteen
pyhäin kanssa käsi käteen.

KUUNTELE>>>