LÖYTÖRETKIÄ KIRKKOTAITEEN ÄÄRELLE JA ARKISTOIHIN

Joskus ihminen löytää vaikkei etsikään. Viitisen vuotta sitten kauniina kesäpäivänä olin palaamassa kotiin Jämsästä ja päätin Mäntässä poiketa Serlachiuksen taidemuseossa, jota olin kuullut niin paljon kehuttavan. Modernin rakennuksen sisäänkäynti avarine auloineen oli vaikuttava ja siihen lasikäytävällä yhdistetty kartano henki 20-luvun nostalgiaa. Henkilökunta oli ystävällistä ja tunsin olevani tervetullut. Vaeltelin ihastuneena avarissa saleissa. Sitten tulin saliin, jonka kyltissä olevat kahden taiteilijan nimet olivat minulle tuntemattomia. Yhtäkkiä tuijotan tuttua kuviota. Se muistutti Forssan kirkon ornamentteja. Värit olivat heleämmät.

Sitten luin, että piirros oli todellakin luonnos Forssan kirkon ornamentteihin. Tällä hetkellä en tiedä, ovatko kirkkomme värit ajan saatossa tummuneet ja muuttuneet, vai oliko ornamentit maalannut Eric Ehrström muuttanut itse mieltään. Kun Rottien pyhimys -kirjan innoittamana kävin Hattulan keskiaikaisessa kirkossa, siellä olivat pyhimysten sädekehät ajan saatossa muuttuneet mustiksi, kuten alla olevassa kuvassa vasemmalla puolella ilmenee. Erichän oli kiinnostunut keskiaikaisesta kirkkotaiteesta ja oli käynyt kopioimassa myös Hattulan kirkon ornamenttejä.

Luulen että jostain syystä Ericin väripaletti oli (mielestäni valitettavasti) muuttunut. Oliko joku rakennuttajista toivonut hillitympää väritystä. Kirkon kuorissa olevassa kuvassa Jeesuksen kasteesta, luonnoksessa on herkät pastellisävyt, mutta nyt väritys on ruskeanharmaa. Esko Aaltonen kertoo vuonna -47 julkaistussa seurakunnan historiikissa, että taiteilijoiden luonnoksiin oli ehdotettu muutoksia. Kaikkia niitä taiteilijat eivät ottaneet huomioon.

Aikoinaan taidemuseon salia kiertäessäni tuli tutuksi myös Olga Gummeruksen taide. Sain tietää, että kyseessä oli aviopari. Vaikka olin vuosien ajan lähes joka pyhä katsellut kotikirkon taidetta, en ollut koskaan kuullut kirkon esittelyä. Tarinat itse arkkitehti Stenbäckin uusgoottilaista tyyliä olevan kirkon monimutkaisista syntyvaiheista ja vastavalmistuneen kirkon dramaattisesta roolista kansalaissodan aikana, olin kuullut moneen kertaan, mutta Ehrströmien pariskunnan osuus ja nimi ei ollut jäänyt mieleen. Kotiin palattuani heidän erikoinen tarinansa tuli minulle tutuksi ja minua ilahdutti tieto, että Olga Gummerus kuului äitinsä puolelta Collan-sukuun, jonka sukuseuran hallitukseen kuuluin niihin aikoihin. Kirjoitin sukuseuran kotisivuille heistä artikkelin ja kiinnostukseni heitä kohtaan kasvoi. ARTIKKELI>>> 

Alla on Olgan piirtämä omakuva vuodelta 1901, jolloin hän tapasi Ericin. Muotokuvan Ericistä Olga piirsi kahdeksan vuotta myöhemmin. He rakastuivat 1901 keväällä Pariisissa ja olivat syvästi rakastuneita – kunne kuolema heidät erotti 33 vuoden kuluttua.

Nyt olen kirjoittamassa Ehrströmeistä Kotiseutuyhdistyksen julkaisuun vähän laajempaa juttua ja sitä varten lähdin tällä viikolla Serlachius- museoon tapaamaan tutkija Helena Hännistä, jonka alaan kuuluvat taide- ja arkistokokoelmat. Hänellä on tietokoneellaan yli 4000 pariskuntaan liittyvää tiedostoa. Sieltä ovat kuvat Ehrströmien luonnoksista Forssan kirkon kuviin. Helena Hänninen tietää Suomessa eniten tuosta pariskunnasta: salaperäisen eteerisestä, vetäytyvästä Olgasta eli Olliesta tai Ollista ja ylitsevuotavan pursuavasta, monitouhuisesta Ericistä. - Oli mahtavaa tavata ihminen, joka jakoi kanssani kiinnostuksen Ehrströmeiden tarinaan ja taiteeseen.

Satuin aikoinaan menemään oikeana kesänä Serlachius-museoon, koska silloin oli esillä juuri Olgan ja Ericin taidetta. Gösta Serlachius oli ollut heidän mesenaattinsa ja lopulta pariskunta oli testamentannut hänelle taiteellisen jäämistönsä. Olgan kohdalla se tarkoitti lähinnä öljyvärimaalauksia ja luonnoksia ja Ericin kohdalla maalausten lisäksi taideteollisuustuotteita ja luonnoksia. He olivat tiivis tiimi, eikä aina ole voitu määritellä kumman työstä on kyse tai mikä on kummankin osuus yhteisiksi merkityissä töissä. Esimerkiksi Forssan kirkon lasimaalauksien ihmishahmot ovat Olgan käsialaa, seinämaalauksien ihmishahmot ovat Ericin maalaamia ja ornamentit ovat ilmeisesti Ericin käsialaansa.

TÄHDET TÄHDET

Forssa kirkon katossa olleet tähdet oli maalattu peittoon 50-luvulla. Entinen kirkkoherramme Risto Heikkilä oli tähtitieteilijä ja hän niitä kaipaili kattoon takaisin. Kun kirkkoa entisöitiin vuonna 1998, konservaattori etsi ja etsi tähtiä, eikä löytänyt niitä. Hän jo ajatteli, että perimätieto oli väärässä. Konservaattorin työ on yksinäistä, niinpä hän päätti mennä kirkon naapurina olevaan Osto- ja myyntiliikkeeseen juttelemaan sitä pitävän Lindstetin kanssa. Siellä istui jo yksi juttelija entuudestaan. Konservaattori purki huolensa turhasta työstä. Hänen uskonsa tähtien olemassaoloon oli alkanut horjua. Mies tuolilta saattoi kuitenkin palauttaa uskon. Hän kertoi, että juuri hän oli aikoinaan maalannut umpeen ne tähdet. Löytyiväthän ne tähdet lopulta, kun konservaattori uusin voimin lähti niitä etsimään.

Jostain syystä en ole ollut kauhean ihastunut niihin Forssan kirkon pikkuruisiin viisihaaraisiin tähtiin. Minusta ne eivät ole sopusoinnussa kirkon kuoriosan jugendtyyppisten maalausten kanssa. Ihan kuin ne eivät olisi Ericin käsialaa ollenkaan.

Mäntän matkalla kävin myös Mäntän kirkossa. Siellä oli myös katossa tähtiä. Ne olivat jugendtyyppisiä ja saattoivat olla Ericin käsialaa. Kuvassa näkyvät molemmat "tähdistöt"

Forssan kirkkoa ja Mäntän kirkkoa yhdistää se, että ne olivat pitäjän sivukylään nousseen teollisuuslaitoksen myötä muodostuneen seurakunnan kirkkoja. Tammelan seurakunta lopulta suostui luopumaan Forssan hallinnasta ja tänne saatiin perustaa seurakunta kirkkoineen. Vilppula ei hyväksynyt Mäntän eroa, eikä kirkon rakentamista sinne ja niinpä tehtailija Gösta Serlachius rakennutti kirkon itse. Mäntän kirkossa on myös Erik Ehrströmin lasimaalaus.

Gösta Serlachiuksella on ollut selvästi valtaa myös kirkon taiteeseen. Alttaritaulussakin on kuvattuna hänen kartanonsa lampaita. Luultavasti hänen Ruth-vaimollaan oli ollut myös sanansa sanottavana, hänhän oli "eri hengellisyyden muodoista kiinnostunut". Nykyajan termein puhuttaisiin uushenkisyydestä.

MÄNTÄN KIRKOSSA

Lähdin kohti Mänttää tiistaina aamulla toiveikkain mielin vastakatsastetulla - tosin 18-vuotiaalla - Yariksellani. Kun lähdin matkalla pois Pirkanhovin huoltoasemalta, moottori lähti laiskasti käyntiin. Orivedellä oli sama juttu. Olin suunnitellut alun perin meneväni juuri hiljaisella viikolla Mänttään, koska silloin pääsisin sisälle kirkkoon, jossa oli tiistaina iltakirkko. Päätin museosta pois lähtiessä muuttaa matkasuunnitelmaa ja käydä katsomassa keskustassa kirkon vain ulkoapäin, kun olin vähän huolissani siitä akustakin. Olihan minulla jo netistä löytynyt kuva siitä Ehrströmien tekemästä lasimaalauksesta. Ericin (ja ehkä osittain Olgan) tekemässä kirkon parven takaseinän lasimaalauksessa on kuvattuna Serlachius-suvun tunnus: kotka ja tehtaan perustajan, Göstan sedän nimikirjaimet ja ovatpa paperitkin päässeet kuvaan enkelien kannattamina!

Museon pihassa moottori pärähti hyvin käyntiin ja ajelin keskustaan. Oli helppoa löytää komea kirkko, jonka viereen parkkeerasin autoni. Kiertelin ottamassa kuvia kirkosta ulkoapäin.

Kun istuin kokemuksiini tyytyväisenä autoon, ja kiersin virta-avainta, moottori ei pihahtanutkaan. Akku oli palvellut jo yli kuusi vuotta moitteettomasti myös kovilla pakkasilla, mutta nyt se oli tullut tiensä päähän. Onneksi älypuhelin tekee elämisen monella tavalla helpoksi. Sieltä löytyi mänttäläisen autokorjaamon tiedot ja jonkun ajan kuluttua tuli nuori mies johtoineen. En ollut sanonut, että halusin jo varmuuden vuoksi vaihtaa akun. Hän sitten kävi läheisestä kaupasta ostamassa uuden akun ja vaihtoi sen autoon. Ja maksukin sujui siten, että vilautin korttiani hänen älypuhelimelleen.

Aikaa oli kuitenkin kulunut siinä määrin, että iltakirkko oli lähempänä, eikä akustakaan tarvinnut olla enää huolissaan. Otin akun simahtamisen Jumalan johdatuksena ja päätin odottaa, kunnes kirkkoon pääsisi sisään. Puoliseitsemältä hiivin tyhjään kirkkoon kuvaamaan. Pappi tuli sinne hyvissä ajoin ja juttelin hänen kanssaan. Kerroin, miksi olen liikkeellä.

Kirkko oli rakennettu viisi vuotta Forssan kirkon jälkeen. Se oli uusbarokkia ja seinät olivat kauniin vaaleanharmaat. Interiööri oli rauhallinen ja muotokieli viehätti minua. Kirkko oli "erilainen" ja ihastuin heti sen estetiikkaan. – En kylläkään siihen Ehrströmin pyöreään lasimaalaukseen takaseinällä.

Mitähän mahtoi takaseinän lasimaalauksesta tuumia kirkon vihkinyt piispa Jaakko Gummerus, joka oli viisi vuotta aikaisemmin Forssan kirkossa ihastellut samojen taiteilijoiden vastavalmistuneita raamattuaiheisia lasimaalauksia. 

Ehkä Eric ei ollut ollut kovin innostunut teoksesta, koska hänellä oli ongelmia saada se valmiiksi. Gösta Serlachius joutui kovistelemaan kirjeitse taiteilijaa ja viimein viikkoa ennen kirkon vihkimistä lasimaalaus saatiin paikalle.

Istahdin takapenkkiin ja minä takapenkin ymmärtämätön kirkkovieras ajattelin, että alttaritaulussa on kuvattuna paikallinen järvimaisema ja nuori emäntä istuu kivellä lapsi sylissä. Hengellisyyttä edustaa pilvien lomasta säteilevä valo. Wikipedia tiesi kertoa: "Taulu esittää Mariaa ja Jeesus-lasta lampaiden ympäröimänä. Se on paikallinen tulkinta jouluevankeliumista. Mallina ollut mänttäläinen nainen istuu lapsi sylissään Joenniemen kartanon (Serlachiuksen omistama) lampaiden ympäröimänä. Maalauksen värien pehmeät pohjasävyt on otettu luonnosta. Alttaritaulun sivuilla olevat lasimaalaukset ovat myös Alvar Cawénin"

Papin pojan Alwar Cavenin maalaama alttaritaulu oli siis symbolinen eikä suoraan raamatullinen. Kaksi hänen alttarin molemmin puolin tekemäänsä lasimaalausta kuvaavat mäntyjä ja Pyhää Henkeä. En ole koskaan nähnyt kuvattuna kyyhkystä, Pyhän Hengen symbolia nousemassa ylös päin. Cawenin vasemmanpuoleisessa lasimaalauksessa kyyhkynen tulee normaalisti taivaasta alas. Oikeanpuoleisessa kyyhkynen on menossa ylöspäin. Mistään kohtaa raamatusta ei muistunut mieleeni kohtaa, joka olisi voinut olla sellaisen tulkinnan pohjana. Soitin hämilläni teologiystävälleni, joka myös hämmästeli tulkintaa. Sitten hän totesi, että saattoihan kyyhkynen symboloida Jumalan toista persoonaa, Jeesusta ja hänen taivaaseen astumistaan. - Tuskin.

PITKÄPERJANTAIN SANOMA

Mäntän kirkossa vierailtuani olen entistä kiitollisempi siitä, että Forssan kirkossa kuvia katsellessa on tavallisen seurakuntalaisen helppo yhdistää ne Jeesukseen. Ehkä Ericin kiinnostus keskiaikaisten kirkkojen kuvituksesta on innoittanut häntä hengellisiin seinämaalauksiin. Alla on kuva Olga Gummeruksen luonnoksesta pitkäperjantain tapahtumia kuvaavaan lasimaalaukseen. Ehkä Eric on lisännyt siihen yläosan koristeet. Tällaisia luonnoksia aikoinaan Forssan seurakunnan edustajat tutkiskelivat ja ilmoittivat mielipiteitänsä.

JEESUKSEN TIE KÄRSIMYKSESTÄ YLÖSNOUSEMUKSEEN

Mäntän kirkossa sain yhtyä seurakunnan kanssa virteen numero 54

1.
Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.

2.
Käykäämme nyt Jerusalemiin.
Vaan yössä ken kestää voisi
ja Jumalan tahtoa kuunnellen
sen katkeran kalkin joisi?

3.
Käykäämme nyt Jerusalemiin,
kun henkensä Kristus antaa.
Hän, Karitsa, kaikkien puolesta
saa tuomion yksin kantaa.

4.
Käykäämme siis Jerusalemiin,
on ikuinen kirkkaus siellä.
Ja luoksensa kerran hän kokoaa
ne, jotka hän tunsi tiellä.

KUUNTELE >>> 

PÄÄSIÄISEN RIEMUA

Aloitan viimeisen kappaleen samoin kuin blogini ensimmäisen: Joskus ihminen löytää vaikkei etsikään. En voi väittää löytäneeni uskoa. Kyllä Jumala löysi minut (USKO>>>).

Minusta virren 339 sanat kuvaavat hyvin pääsiäisen sanomaa, minkä ymmärsin vasta uskoontuloni jälkeen. Silloin uskontaipaleeni alkuaikoina lauloimme Kansan Raamattuseurassa laulua ylistyslaulumonisteesta ja vuonna 1986 se tuli virsikirjaan ja siitä tuli virallisesti virsi. Mielestäni se on virsikirjan iloisin virsi ja ansaitsee paikkansa Pääsiäisen vietossa.

1.
Halleluja, kiitos Herran,
suuren voitonruhtinaan.
Halleluja, kaikki valta
Kristuksen on, kuninkaan.
Seurakunta, virran lailla
päästä viesti valloilleen:
Jeesus osti verellänsä
kaikki kansat omikseen.

2.
Halleluja, Vapahtaja
kuoleman on voittanut.
Halleluja, nyt on toivo
maailmalle koittanut.
Kunniaansa Jeesus astui
omillensa luvaten:
Aina pysyn lähellänne,
teitä siunaan, rohkaisen.

3.
Halleluja, juhlapöytä
syntisille valmis on.
Halleluja, siinä saavat
kaikki taivaan ravinnon.
Isän luona, Jeesus Kristus,
puolestamme rukoilet,
öin ja päivin ihmiskuntaa
armollasi varjelet.

4.
Halleluja, kuningasten
kuningas ja Herramme!
Halleluja, veljeksemme
synnyit tänne luoksemme.
Suuruuttasi taivaat soivat,
seurakunta kumartaa
ylistäen valtiastaan,
voittanutta Karitsaa.

KUUNTELE>>>