RUOKAMUISTOJA JA UUSIA SUOSITUKSIA
Uudet ruokasuositukset eivät juuri joulupöytien anteja muuta – ja hyvä niin. Joskus on mielenterveydellistä syödä epäterveellisesti – vastoin nykysuosituksia. Jouluun liittyvät lapsuudesta tutut ruoat on katettu moneen pöytään jo ennen joulua. Tämä kattaus on tammelalaisen Liisa Puran loihtima hämäläinen joululounas. Sen kruununa on kymmenen tuntia leivinuunissa imellytetty perunalaatikko. Leipänä oli talon kaksisataa vuotta vanhasta hapanjuuresta leivottua ruisleipää.
RUOKAMUISTOJA
Savolainen äitini ei tehnyt imellytettyä perunalaatikkoa, eikä meillä ollut maksalaatikkoa joulupöydässä. Muistan aina nauttineeni jouluruoista, kaikki maistuivat hyvälle. Onnelliset ruokamuistot kerääntyvät mielen syövereihin niin kuin myös ne ikävät ja joillakin suorastan järkyttävät muistot.
Kannattaa joskus muistella omia mieliruokia ja muita ruokamuistoja ja vertailla niitä muiden kanssa: Mitä herkkuja sait maistaa kodin ulkopuolella? Oliko sinulla inhokkiruokia, oliko niitä pakko syödä? Millaisia kouluruokamuistoja sinulla oli – hyviä tai huonoja? Saitko valikoida ruokia, saitko jättää ruokia? Oliko maistamispakko? Jouduitko ottamaan kalanmaksaöljyä?
Siihen aikaan perheet söivät yhdessä, mutta ei ne ruokailut aina niin auvoisia tuokioita olleet. Murkkuikäisenä istuin pari vuotta myrtsinä ja puhumattomana ruokapöydässä, sanoin vain pakolliset "voisinko saada", "ei kiitos", "kiitos".
Aina oli myös riski, että tarjolla oli jotain ei niin mieluista ruokaa. Siihen aikaan ei maistaminen riittänyt, vaan aikuiset annostelivat ruoan lautaselle ja kaikki oli syötävä. Meillä oli lounaalla jälkiruokana useimmin isän herkkua: kaurapuuroa, jota inhosin. Yritin oksentaa sitä pöydässä, mutta en koskaan onnistunut siinä. Aika usein söin sitä niin hitaasti, että muut olivat jo lopettaneet ja jouduin siirtymään keittiöön sitä syömään kotiapulaisen valvovan silmän alle. Elämäni ensimmäinen syvä syyllisyydentunto liittyi juuri kaurapuuroon ja sen verkkaiseen lusikoimiseen keittiön pöydän ääressä. Olin tuhma tyttö. Tiesin myös olevani tuhma, kun näpistin sokeripaloja ruokasalin kaapista. Se tosin aiheutti huomattavasti pienemmän syyllisyydentunteen kuin hidas kaurapuuronsyöminen. Aikuisena olen syönyt kerran kaurapuuroa ja se tapahtui ennen ensimmäistä maratonjuoksuani. Ruispuuroa en inhonnut enkä jouluna syötyä riisipuuroa, mutta en niitäkään syö mielelläni.
Pakkoruokailu kotona saattoi olla syynä seuraavanlaiseen menettelyyn lukiovaiheessa. Meillä oli suhteellisen hyvä kouluruoka. Se oli maksullista eivätkä kaikki sitä kuitenkaan halunneet. Kotona ei suostuttu siihen, että lakkaisin kouluruokailusta. Luin juuri päiväkirjastani unohtamani jutun. Olin väärentänyt äitini nimikirjoituksen ruokailukyselyyn. Kun tein sen kerran, se piti tehdä aina. Rahat pidin hyvänä kuukausirahan lisänä. Eväitä en voinut ottaa kotoa, mutta lukiopuolen pihalla myytiin ruokatunnilla munkkipossuja ja niitä sitten söin enemmän kuin tarpeeksi.
Äitini oli varsin ravintotietoinen. Vanhempani olivat ikäluokassaan keskipituisia, mutta saattoi olla äidin ravintoterveysintoilun ansiota, että meistä lapsista kasvoi keskimääräistä pitempiä ja vanhempiamme huomattavasti pidempiä. Me tytöt olimme kymmenen senttiä äitiä pidempiä ja veli oli 15 senttiä isää pidempi.
Äitini olisi varmasti lukenut tänä vuonna ilmestyneen ruokasuosituskirjan huolellisesti läpi ja varmaan olisi tehnyt heti monia muutoksia perheen ruokavalioon.
Lapsuuteni osui pula-aikaan. Hedelmiä ei ollut paitsi syksyllä omenia. Jokaisella aterialla oli kuitenkin kasviksia tai marjoja. Usein se oli puolukkasosetta, puolukka-kaali salaattia tai hapankaalia tai porkkanaraastetta. Ravintotietous vaihteli niihinkin aikoihin. Kun porkkanaraaste ilmestyi pöytään, sitä oli maustettu sitruunalla ja sokerilla ja se maistui hyvälle. Sitten äiti luki jostain, ettei se siinä muodossa ole missään tapauksessa terveellistä ja sitruuna ja sokeri poistuivat raasteesta. Sitten äiti luki jostain, että porkkana raakana ei ole yhtä terveellistä kuin porkkana kypsennettynä ja niin häipyi porkkanaraaste ja lisääntyi kypsennetty porkkana meidän ruokavaliossa. Sitten hän taas luki jostain, että viimeisen tutkimustiedon mukaan kypsentämätön porkkana on terveellisempää kuin kypsennetty ja taas palasi raaste pöytäämme.
Katsoin kateellisena, kun kaverini koulusta kotiin palattua söi ranskanleipää, jonka päällä oli lauantaimakkaraa. Kumpiakaan ei meillä kotona näkynyt. Ainoa prosessoitu liha oli nakkimakkarat, joita oli silloin, kun isä oli matkoilla. Ranskanleipää tai oikeastaan polakkaa meillä käytettiin sodan jälkeen sunnuntaijälkiruoassa. Leivästä leikeltiin kolmikerroksinen muodostelma kuten voileipäkakussa, mutta siitä tehtiinkin makea jälkiruoka: Kerrokset kostutettiin maidolla. Väliin tuli omenasosetta tai omenamarmeladia ja päälle ja ympärille vaniljakastiketta.
Kun olin pieni, karamellejä ei ollut, vaan kaupoissa myytiin paperitötteröissä namuja. Ne olivat porkkananmuruja, jotka oli keitetty makeiksi sakariinivedessä. Tein niitä veljelleni nyt vanhana synttärilahjaksi. Eivät kuulemma olleet yhtä hyviä kuin muinoin. Jäätelöäkään ei ollut. Muistan elävästi, miten taivaalliselta maistui elämäni ensimmäinen jäätelöannos. Sain sen serkkuni häissä nelivuotiaana. Myöhempinä vuosina meillä oli usein jäätelöä sunnuntaijälkiruokana ja sain neuvoteltua vanhemmilta luvan, että lautaset saa (poikkeuksellisesti) nuolla jäätelön jäljiltä.
Inhokkiruokani oli kaurapuuron ohella isäni lapsuudenkodistaan haikailema "terveyskeitto". Löysin netistä Urjalan koulumuistoista reseptin, joka vastasi muistikuvaani keitosta: 0,5 l vettä, 0,5 dl puolukkamehua, 1 dl isoja kaurahiutaleita, 0,5 dl rusinoita, 0,5 dl sokeria. Uskoin lapsena Markus-setää, kun hän sanoi, että kaurapuuro on terveellistä, uskoin että terveyskeitto on terveellistä, mutta aloin myös uskoa, että terveelliseen ruokaan kannattaa suhtautua epäluuloisesti.
PULA-AJAN LAPSUUS
Olen pula-ajan lapsi, jolle oli virallisesti määritelty
määräosa leipää, sama rikkaille ja köyhille.
Ostokortti kädessä sitä jonotettiin.
Kaikesta oli pula, kaikilla tasa-arvoisesti.
Karamellejä ei ollut, oli sakariinilla makeutettuja porkkanan muruja.
Purukumia ei ollut, oli marmeladipurkin sisältä kaavittua parafiinia.
Silakan ja läskisoosin tuoksu sekoittuivat kotoisesti rappukäytävässä.
Lauantaisin tuoksui vastaleivottu pula-ajan pulla.
Vaatteita parsittiin ja paikattiin, takkeja käännettiin.
Joskus tuli Amerikanpaketissa vanhoja vaatteita
ja koulussa jaettiin Hooverin hammaspulveria.
Leluja oli vähän, mutta vuosi vuodelta enemmän.
Kaikkea oli edellistä vuotta enemmän.
Sitten kauppoihin tulivat karamellit ja kadulle jäätelökärryt.
Aloin uskoa: Tällaista elämä on:
Vuosi vuodelta parempaa.
RUOKA JA TUNTEET
Ruokaan liittyy paljon tunteita. Kun äiti ei saa lastaan syömään ruokaa, hän saattaa tulkita, että lapsi ei suostu vastaanottamaan hänen rakkauttaan ja äiti ahdistuu ja lapsi ahdistuu ja kierre on valmis. Jotkut syövät suruun, jotkut menettävät surussa kaiken ruokahalun. Jotkut syövät iloon ja jotkut eivät tarvitse ilossaan edes ruokaa. Jonkun tutkimuksen mukaan naiset haluaisivat laihtua keskimäärin kolme kiloa. Sen verran kai minäkin yleensä halusin. Siitä halusta sitten seuraa erilaisia laihdutusdieettejä. Yleensä niiden tulos ei ole tavoitteen mukainen ja ruokaan ja syömiseen liittyy epäsäännöllisyyttä, syyllisyyttä ja epäonnistumisentunteita.
Kun ihminen ei saa riittävästi ruokaa, kun hän näkee nälkää, seurauksena voi olla tunteista kavalin: katkeruus. Olen sen itsekin kokenut. Olin pätkätöitä tekevä, enimmäkseen työtön yksinhuoltaja aikana, jolloin ei ollut työttömyyskorvausta vastavalmistuneille eikä sosiaalitoimisto jakanut toimeentulotukea. Asuin lapseni kanssa vuokralaisena Riihimäellä omakotitalon yläkerran huoneessa. Nälkä ei jatkunut yhtämittaisesti, siihen tuli taukoja sijaisuuksien aikana ja käydessäni kotona. Mukaankin sain vielä pienen paketin lihatuotteita. Isoa pakettia en voinut ottaa, koska minulla ei ollut jääkaappia. -Talvella ikkunan väli oli "jääkaappi". Kun kerroin äidille, että Riihimäellä yleisin lämmin ruoka on voissa paistetut ruislimpun viipaleet, hän totesi, että ne ovat hyviä varsinkin, kun leivänpalat liottaa ensin kermassa. Silloin katkeruuteni taas leimahti. Eikö äiti tajua minun elämäntilannetta, ettei minulla ole varaa ostaa kermaa! Kerran hän huudahti ruoasta puhuessamme: "Eihän sinun tarvitse nälkää nähdä!" – Kyllä minun tarvitsi. Valitsin aina syötävää, jossa oli mahdollisimman paljon kaloreita. Terveellisyydestä en välittänyt vähääkään, kunhan vältin sen inhottavan nälän tunteen.
RUOKA JA TERVEYSONGELMAT
Nälkää nähdessäni laihduin totta kai, mutta paino lisääntyi, kun sain vakituisen viran. Taas olisin ollut mielelläni kolme kiloa laihempi. Laihduttaminen onnistui vasta, kun vaihtoehtona olisi ollut verenpainelääkitys. Edelleenkään en käytä ruokaa laittaessani suolaa ja leivon silloin tällöin suolatonta leipää. Lakritsaa en syö, enkä salmiakkia, jotka nostavat verenpainetta.
Kun terveyskeskuslääkärini (omalääkäri) antoi minulle kesän aikaa yrittää välttää kolesterolilääkitys, otin haasteen vastaan ja opiskelin kaiken mahdollisen siitä, mitä ei pidä syödä (esimerkiksi eläinrasvojen ym. lisäksi maksa ja katkaravut olivat kiellettyjä). Leivoin suvulle voita käyttäen korvapuusteja juhannukseksi ja sen ainoan kerran kesässä hellitin dieetistä ja söin yhden korvapuustin. Laskiko kolesteroli? Ei! Minulla on äitini itäsuomalaiset geenit. Kaiken hyvän lisäksi oheistuotteena on korkea kolesteroli. Koska muut aivoinfarktiriskiä lisäävät tekijät olivat OK, ei lääkäri pakottanut minua syömään lääkettä. Muutama vuosi sitten lääkärini jäi eläkkeelle ja etälääkäri määräsi minulle kolesterolilääkkeet, jotka kolhaisivat identiteettiäni terveenä ihmisenä, mutta samalla antoivat vapauden syödä kermaa ja kananmunaa sisältäviä ruokia. - Tervetuloa takaisin juusto, lätyt, pasta carbonara ja pizza mozzarella.
"Kolesterolikesänä" kehitin vanhasta reseptistä kananmunattoman kuivakakun. Se on oiva kuidunkin lähde, koska sisältää täysjyväviljaa.
3dl rasvatonta maitoa, 3dl kaurahiutaleita, 3dl täysjyväspelttijauhoa, kolme banaania, 3 tl leivinjauhetta, 3 tl vaniljasokeria, 2tl kanelia, 2tl inkivääriä, 2tl neilikkaa. – Makeutuksena käytän 1 dl vaahterasiirappia. Se riittää minulle. Makeutuksena voi käyttää sokeria maun mukaan esimerkiksi 2 dl. Aineet sekoitetaan kulhossa. Taikina on verraten paksua. Sen voi paistaa kakkuvuoassa tai levittää levyksi. Paistolämpö on 175 astetta ja paistoaika vuoassa n. 45 minuuttia – pellillä vähemmän.
Levyn tai kakun päälle voi levittää makeutta lisäämään sokerikuorrutusta (2 rkl vettä ja 2 dl tomusokeria sekoitetaan tahnamaiseksi). Paistamisen sivutuotteena leviää kotiin ihana jouluntuoksu.
Sen kesän ruokavalio oli melkein vapaa vapaasta sokerista (= tuotteisiin lisätty sokeri, - sellaisenaan syötyjen hedelmien, kasvisten ja marjojen luontaiset sokerit eivät kuulu vapaisiin sokereihin) Siitä kesästä seurasi se, että minä herkkusuu olin vieroittunut sokerista täysin ja se on jatkunut. Voin toki ottaa tarjottaessa makeatakin, mutta en siitä nauti niin kuin ennen. Kerran yhden joulun aikaan vihreät kuulat ja belgialainen suklaa aktivoivat sokeriaddiktioni, mutta makeispaastolla selvisin taas kuiville. Tammikuu on monille tipaton tammikuu, minulle se oli (sitäkin kuten muutkin kuukaudet) vapaasokeriton tammikuu ja se tepsi.
RUOKASUOSITUKSET VUONNA 2024
Vuoden yhtenä tärkeimmistä tietokirjoista voidaan pitää Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisemaa ja THL:n kustantamaa kirjaa nimeltä: KESTÄVÄÄ TERVEYTTÄ RUOASTA – kansalliset ravitsemussuositukset 2024". Koko kirja on luettavissa täältä:
Kirjan tavoitteena on edistää suomalaisten terveyden tasa-arvoa, ja luoda kohtuuhintainen ja kaikkien väestöryhmien saavutettavissa oleva ravitsemussuositus.
Sen keskeinen sanoma on, että keskivertosuomalaisten tulisi tehdä seuraavia korjausliikkeitä:
Lisää:
Kasvikset
Marjat ja hedelmät
Palkokasvit
Peruna
Täysjyväviljavalmisteet
Pähkinät
Kala.
Vähennä:
Prosessoitu liha
Punainen liha
Elintarvikkeet, joissa runsaasti lisättyä rasvaa, suolaa ja sokeria
Suola
Alkoholi
Julkaisemisen jälkeen ruokaan liittyvät tunteet ovat taas kuohahtaneet. Suosituksia puidaan somessa ja Vauva-lehdessä- Vauva-lehden Aihe vapaa -sivulla aloitettiin keskustelu:
"Uudet ravintosuositukset eivät enää liity ruuan tervellisyyteen vaan mukana on ilmastohömppää"
Runsaassa kahdessa viikossa aiheesta on tullut 463 mielipidettä. Toiset ovat aloittajan kanssa samaa mieltä, toiset eri mieltä:
"Seuraava suositus on se, että lopetamme kokonaan syömisen ja juomisen; maailma pelastuu ilman ihmiskuntaa. Pallo eläimillä ja luonnolla pyörimässä avaruudessa."
"Hah. En todellakaan vaihda lihaa herneisiin. Aion lisätä lihan ja voin syöntiä. M39"
"USKO VTTU JO AP, SINÄ VOIT JATKAS LIHAN MÄSSYTTÅMISTÄ. LOPETA SEN SIJAAN ASIASTA JANKUTTAMINEN TÄÄLLÄ!!!!!!!"
SUOSITUKSIA
Forssan naapurikunnassa Jokioisilla on Elonkierto-tapahtumapaikka, jossa mm. järjestetään luentoja terveellisestä ravinnosta. Tuttavapiiriini kuuluu Elonkierrossa toimiva ravintoalan asiantuntija professori Emerita Raija. Muutama vuosi sitten kuulin hänen opetustaan aivoterveyteen liittyvästä ravinnosta ja tein ruokavaliossani muutoksia.
Opin että ravinto vaikuttaa paitsi yleiseen terveydentilaan ja jaksamiseen myös aivoterveyteen. Häneltä opin, että aivotoiminnalle tärkein pähkinä on saksanpähkinä. Se on helppo muistaa, koska niiden muotokin muistuttaa aivoja. Yrteistä eniten muistitoimintoja tukee sitruunamelissa (jota kasvatan kesällä parvekkeellani). Sitä voi lisätä ruokiin tai liottaa kuivattuna tai tuoreena kuumaan veteen ja juoda teenä. Häneltä opin aikoinaan, että tutkimukset mustikan terveydestä aivoille on tehty pensasmustikoilla ja meidän metsämustikoita pitää samaan tulokseen pääsemiseksi syödä huomattavasti enemmän. Opin myös, että vihanneksissa, hedelmissä ja marjoissa kannattaa aivojenkin vuoksi suosia eri värejä.
Viime kesänä Raija piti Elonkierrossa luennon, jossa kertoi ennakkotietoja tulevista ravintosuosituksista. Silloin opin, että kannattaa syödä useamman lajin kalaa. Olen syönyt liikaa kirjolohta ja lisäksi liikaa broilerin lihaa. Olin juuttunut niihin saksanpähkinöihin suositusten mukaan pitäisi syödä viikoittain puolet saksanpähkinöitä ja puolet sekaisin muita pähkinöitä ja siemeniä.
Olen kesästä lähtien yrittänyt vähitellen lisätä eri kalojen osuutta. Kasvikset, marjat, hedelmät -määrä tuntui kovin isolta. Juttelin pari viikkoa sitten Raijan kanssa ruokasuosituksista ja hän kertoi koko syksyn syöneensä 800 grammaa tai ylikin ja se onnistui ihan helposti. Aloin itsekin kokeilla ohjetta. 500 grammaa tuli helposti kokoon isosta appelsiinista, omenasta ja tomaatista.
Kuvassa on n.800 gramman annos. Vihreät pavut lasketaan kasviksiin - muita papuja ei. Parsakaali kuuluu kasviksiin ja porkkana - mutta peruna ei. Tein vihreistä pavuista ja parsakaalista laatikon uuniin. Resepti oli varsin helppo:
Seuraavan ehdotelman tein yllä olevan kuvan "Kasvikset, hedelmät ja marjat" koosteesta.
Aamulla kahvia tai teetä maidon/kauramaidon kanssa, kokojyvävoileipä + smoothie: banaani ja lasissa oleva puolukkahillo, kaurahiutaleet ja yougurtti surautetaan blenderillä terveelliseksi juomaksi. Vaihtoehtoisesti aamupuuron ystävä voi syödä erikseen banaanin ja puolukkasurvoksen puuron kanssa.
Lounaalla papu-parsakaalivuoka, jälkiruokana omena +kokojyväleipää
Sekoita kuppiin muutamaan ruokalusikalliseen rypsiöljyä, haluamiasi mausteita esim. mustapippuria ja suolaa (itse en käytä suolaa). Kostuta kupissa parsakaalin nuppujen pintaa. Laita mausteinen öljy vuoan pohjalle ja pyörittele papuja öljyssä ja jätä ne pohjalle. Lisää parsakaalin nuput. Paista uunissa 200 astetta 20 minuuttia. Lisää 15 minuutin kohdalla 17% pizza-juustoraastetta, tai lopussa parmesaanijuustoraastetta.
Iltapäivällä kahvia tai teetä ja kokojyväleipää, pähkinöitä
Päivällisellä uunissa paahdettua perunaa ja porkkanaa tomaatti +proteiinia (esim. kalaa tai jotain kasvisproteiinia)
Suosituksissa todetaan:
"Kasviksia, marjoja ja hedelmiä suositellaan käytettävän monipuolisesti vähintään 500–800 grammaa päivässä, mikä vastaa noin 5–9 annosta (kuvat 2 ja 3).* • Suositellusta määrästä noin puolet tulee olla vihanneksia ja juureksia, ja loput marjoja ja hedelmiä. Näitä suositellaan nautittavan sekä kypsentämättöminä, kypsennettyinä että erilaisten ruokien raaka-aineina. • Kasvis- ja marjapakasteet ovat hyviä vaihtoehtoja"
YRTIT ILONAMME
Vasemmalla olen juuri istuttanut yrttini (ym.) kesäkuussa, keskellä on kuva elokuulta ja oikealla keittiön ikkunalaudalle muuttanut sitruunamelissa helmikuussa.
Yrttejä ei opaskirjassa käsitellä. Koska olen niihin tykästynyt, haluan suositella muitakin niitä käyttämään.
Kuvassa olemme ystäväni Eilan kanssa Elonkierrossa maistelemassa yrttijuomaa, joka makunautinnon ohella lisäsi mielihyvää, olimmehan saaneet juuri oppia sen terveysvaikutuksista.
Ystäväni Tarja on vuosia harrastanut erilaisten yrttien viljelyä ja hänen luonaan olen saanut juodakseni monenlaista yrttiteetä. Niiden koostumus vaihtelee, mutta aineksina tavallisesti muutamia seuraavien kasvien lehdistä: mustaviinimarja, nokkonen, pihlaja, maitohorsma, puna-apila, valkoapila, poimulehti, tyrnimarjapensas, vadelma, piharatamo ja vuohenputki. Kaikkia edellä mainittuja (paitsi nokkosta) voi käyttää myös salaattien aineksina.
Kävin kesällä poimimassa Tarjan pihalta rakuunaa, jota sitten kuivasin. Koska en käytä ruoanvalmistuksessa verenpaineen takia suolaa, murustelen varsinkin keittoihin rakuunaa, joka antaa ruokaan samanlaista makulisää kuin suola, mutta ilman terveyshaittoja.
SYÖMISEN PSYKOLOGIAA
Syömiseen yhdistetään yleensä seurustelu pöytätovereiden kanssa ja sen tuoma mielihyvä. Olen nyt eläkeläisenä monessa mukana ja nyt joulun alla olen syönyt yhdessä monien erilaisten kokoonpanojen kanssa. Olen saanut tavata enemmän tai vähemmän tuttuja, kivoja ihmisiä ja myös tuttuja menneiltä vuosilta, joiden kanssa on voinut muistella entisiä aikoja. Osassa ruokailua on ollut perinteinen joulumenu, osassa muita herkkuja.
Ruoasta pitäisi pystyä aina nauttimaan. Löysin netistä tietoisen syömisen harjoituksen, joka oli Duodecimin terveyskirjastossa (https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01285#s10).
Tietoinen syöminen auttaa sopivien annoskokojen löytämisessä ja lisää syömiseen liittyvää nautintoa. Alla on pieniä keinoja tietoisuuden lisäämiseksi aterioille.
- Keskity joskus vain syömiseen eli sulje syömisen ajaksi kännykkä, televisio tai lehdet.
- Pysähdy kerran tai pari aterian aikana kuulostelemaan kehon tuntemuksia ja kylläisyyttä siten, että irrotat otteesi aterimista ja lasket kädet syliisi lepäämään.
- Suuntaa ainakin muutaman suupalan ajan täysi huomiosi ruoan tuoksuun ja makuun.
- Pureskele ruokaa rauhassa ja lisää puraisujen määrää tavanomaisesta huomioiden samalla ruoan koostumusta ja suutuntumaa.
- Nielaise joskus siten, että yrität aistia ruoan kulkua nielussa ja ruokatorvessa.
- Kun havaitset huomiosi siirtyneen muualle, asetu takaisin aistimaan ruokaa ja kehoasi.
SYÖMISEN TEOLOGIAA
Aloitimme Liisa Puran luona syömisen laulamalla Herraa hyvää kiittäkää ja siunaamalla ruoka yhdessä. Isä meidän -rukouksessa Jumalalta pyydetään sen päivän ruokaa. Paavali kirjoitti, että kristitty, joka syö, "syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa" (Room. 14:6). "Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi." (1. Kor. 10:31).
Luin kiinnostuneena katolisen Emil Antonin pitkän esseen syömisen teologiasta. https://hyviauutisia.wordpress.com/2007/07/09/syomisen-teologia/ Seuraavat kaksi lainausta ovat hänen tekstiään.
"Kun maistamme suklaata ja tunnemme sanoinkuvaamattoman hyvän maun kielellämme, voimme oppia jotain Jumalasta. Kun syömme lempiruokaamme, saamme maistaa, kuinka hyvä Jumala on. Herran täytyy olla hyvä, kun hän on kerran luonut meille niin hyviä ruokia ja juomia "sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa." (1. Tim. 4:3)"
Tällä hetkellä, kun kiiruhdamme ruokapöydästä toiseen, kirkkovuodessa eletään paaston aikaa (ns. pikkupaasto). Nykyään paastoon ei joulun alla juurikaan kiinnitetä huomiota kuten ennen. Paaston ruokavalioon kuului lihasta pidättäytyminen, mutta kala oli sallittua. Siitä on jäänyt jouluruokailuun muistoksi lipeäkala.
Paaston lisäksi Jumala on myös historian aikana käskenyt ihmisiä uhraamaan hänelle ruokia ja eläimiä juuri siksi, että he pitäisivät mielessään, että Jumala on Jumala ja että ruuan tarkoitus on johtaa meidät Jumalan luo eikä riistää hänen paikkaansa."
Nykyään adventinaikaan ihmisiä kutsutaan kirkkoihin joululaulujen äärelle. Kirkot myös täyttyvät Jeesuksesta laulavista ihmisistä.
Me käymme joulun
viettohon
Taas kuusin, kynttilöin
Puun vihreen oksat kiedomme
Me hopein, kultavöin
Vaan muistammeko lapsen sen
Mi taivaisen tuo kirkkauden?
Me käymme joulun viettohon
Niin maisin miettehin
Nuo rikkaan täyttää aatokset
Ja mielen köyhänkin:
Suun ruoka, juoma, meno muu
Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu
Turhuuden turhuus kaikki on
Niin turhaa touhu tää;
Me kylmin käymme sydämin
Laps' sivuun vain jos jää
Me lahjat jaamme runsahat
Laps'- tyhjät kätes ihanat
Oi ystävät, jos
myöskin me
Kuin tietäjämme nuo veisimme kullan
Mirhamin tuon rakkaan lapsen luo
Niin meille joulu maallinen
Ois alku joulun taivaisen
Laulussa on kauniit ja ajatuksia herättävät sanat. Mitä lahjoja me voimme viedä Jeesukselle ja miten? Raamatussa on vastaus siihenkin: Matteuksen evankeliumissa 24. luvussa:
42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. 43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.' 44 "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' 45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'