SUKULAISTENI SALAISUUKSIA JA YLLÄTTÄVIÄ ETÄSERKKUJA

SALAISUUS VAI VÄÄRÄ TIETO

Olin vielä työelämässä, kun aloin kiinnostua äitini suvusta niin paljon, että päätin kutsua syntymäpäivilleni myös äidinpuoleisia serkkuja. Tilasin juhliani varten virkatodistuksen äitini perheestä. Äiti ei ollut koskaan kertonut, että hänen isänsä Aapeli oli ollut juopotteleva tukkijätkä, kun hän alkoi seurustella äidinäitini kanssa. Juopottelu jatkui vielä vuosia avioliiton solmimisen jälkeen. Juoppoudesta olin kuullut yhdeltä serkultani, joka oli päätellyt niin kuultuaan kahden tätini keskustelun pätkän, josta saattoi päätellä, että asianlaita oli niin. En kuitenkaan oikein uskonut sitä. Kun sain virkatodistuksen, en ollut uskoa silmiäni. Avioliitto oli solmittu toukokuussa ja vanhin lapsi syntyi siitä seitsemän kuukauden kuluttua. 1900-luvun alussa se oli vielä suuri skandaali. Miksi se oli meiltä salattu. Päässäni rakentui dramaattinen tarina. Soitin tädilleni, joka oli sisarussarjasta ainoana elossa ja kysyin häneltä asiasta. Hän oli myös nähnyt samanlaisen virkatodistuksen ja kertoi asian olleen hänelle yllätys. Hän kertoi, että asiasta ei koskaan puhuttu kotona eivätkä he olleet siitä puhuneet sisarustenkaan kesken. Hän kertoi, että vanhin lapsista saattoi olla keskonen. Hän oli vastasyntyneenä niin pieni, että häntä nukutettiin kenkälaatikossa.

Kun aloitin sukututkimuksen eläkkeelle jäätyäni 2008, kävin kurssin ja sitten kävin lukemassa kirkonkirjojen valokopioita Hämeenlinnan maakunta-arkistossa ja Kansallisarkistossa Helsingissä. Ensimmäisellä arkistomatkalla isovanhempien dramaattinen tarina muuttui mielessäni. Kun näin kopion kirkonkirjoista, huomasin, että seurakunnan toimistovirkailija oli tulkinnut kolmosen viitoseksi. Parskunta oli kuulutettu kolmena sunnuntaina kuten silloin oli tapana. Heidät oli vihitty maaliskuussa viimeisen kuulutuksen jälkeisenä maanantaina. Heille ei luultavasti järjestetty isoja häitä, ja avioliitonkin he joutuivat aloittamaan Aapelin kotitorpassa. Vauva syntyi oikean tiedon perusteella säädyllisen ajan kuluttua häistä.

Aapelin ja Marian tarina

Maria oli talon ainoa tytär: pitkä, tumma, hiljainen ja vaatimaton. Hänen isänsä Niiles oli mennyt naimisiin ikämiehenä ja hän oli jo viisissäkymmenissä, kun Maria kahden pojan jälkeen syntyi kuuden vuoden kuluttua iltatähdeksi.

Maria lähti nuorena Tampereelle käsityönopettajia valmistavaan kouluun. Kun Maria palasi takaisin kotikylään, hän toimi tilapäisesti opettajana lähikoululla. Siellä oli myös nuori miesopettaja, joka selvästi oli ihastunut Mariaan. Sitten tapahtui Marian elämän mullistanut tapaus. Kylällä oli tukkijätkiä töissä. Yksi heistä, viinaan menevä Aapeli, ja Maria rakastuivat päätä pahkaa.

Avioliitto solmittiin maaliskuussa ja nuoripari asettui Aapelin perheen torppaan. Ratkaisu antaa olettaa, että tilanne sisälsi ristiriitoja. Vihkikuvaakaan ei ole, mutta alla on kihlakuva.

Marian kotitalossa olisi toki ollut hyvin tilaa nuorelle parille. Mahtoi siinä olla Marialla totuttelemista vauraiden olojen jälkeen. Appi Tahvo oli kuollut pari vuotta aikaisemmin ja pienessä torpassa asui Anoppi Esteri ja Aapelin kuusi nuorempaa sisarusta. Maria oli ollut isä-Niileksen lemmikki, ja tämä heltyi muutaman kuukauden kuluttua lahjoittamaan perheelle oman maatilan läheltä Marian lapsuuskotia. Tilan nimi oli Tulilampi. Vauva syntyi joulukuussa.

Kohta Maria odotti toista lasta. Elämä ei kuitenkaan muuten rauhoittunut. Aapeli ryyppäsi edelleen. Kunnes tuli käänne. Tätini kertoi: Aapeli oli yhtenä sunnuntaina joutessaan lähtenyt kuljeskelemaan metsään. "Kun se tuli sieltä metsästä, se oli muuttunut mies" Tädillä ei ollut tietoa, mitä metsässä oli tapahtunut, mutta Aapeli oli tullut uskoon ja pysyi uskossa kuolemaansa asti.

Oletan, että äitini olisi tiennyt tarkemmin Aapelin uskoontulosta, mutta hän ei siitä kertonut koskaan. Sillä hänhän olisi joutunut kertomaan myös ihailemansa Aapelin aikaisemmasta alkoholiongelmasta. - Ja sehän oli suvussa salaisuus. Vasta tädiltä sain varmistuksen asiasta.

Aapelista tuli maanviljelijä ja lautamies ja suntio ja köyhäinhoitolautakunnan puheenjohtaja ja evankelisten matkasaarnaaja ym.

Aapelin onnenpäivä: Perheen ensimmäinen ylioppilas sai lakkinsa ja oli päättänyt lukea papiksi. Perheen elämästä saimme uutta tietoa, kun kuvassa oikealla olevan tyttären päiväkirjat löytyivät vuosi sitten. Perheen elämä vaikutti sopuisalta ja siellä oli keskinäistä rakkautta, suvaitsevuutta ja paljon huumoria. Tosin elämää varjosti Maria-äidin sairastama keuhkotauti. Samalla elämää kannatteli molempien vanhempien usko ja luottamus Jumalaan.

MITEN SALAISUUDET PALJASTUVAT

Salaisuudet paljastuvat, jos DNA-testien tulokset osoittavat, että joku luultu sukulainen ei olekaan sitä, tai sukulaiseksi määritellään ihminen, jonka ei tiedetty sellainen olevan. 

Sukututkijat käyttävät etäserkku-käsitettä, jolloin puhutaan ihmisestä, jonka kanssa yhteinen esi-isä on kaukana, joskus kovinkin kaukana. Etäserkkuja löydetään lähinnä kahdella tavalla: DNA:ta tarkastelemalla esimerkiksi MyHeritage palvelun (MH) avulla tai sukupuita tarkastelemalla Geni-yhteisöpalvelun avulla. 

Geni.com on Internetin yhteisöpalvelu, joka aloitti toimintansa 2007. Palvelussa käyttäjät luovat yhteistä, koko maailman sukupuuta ja jakavat tietoja sukulaissuhteista muille. MH:ssa tieto on luottamuksellista ja siinä voi nähdä vain omien sukulaisten tietoja. Minulla on MH:ssa yli 90 000 etäserkkua eli sellaista henkilöä, jonka kanssa minulla on palvelun määrittelemä riittävä määrä yhteistä DNA:ta. Kaukaisimmat ovat kuudensia serkkuja. Genistä voi löytää vaikka kuudensiatoista serkkuja. Heidän kanssaan yhteinen DNA -määrä on häviävän pieni, mutta serkkuus perustuu kirkonkirjojen ja historiallisten dokumenttien tietoihin. Ennen Geniä jouduttiin  tukeutumaan 1600-lukua edeltävissä tiedoissa netistä löytyviin muiden tutkimuksiin, ja sellaisiinkin, joista sukututkijat olivat silloin tällöin eri mieltä. Kun Geni tuli, tieto netissä on huomattavasti luotettavampaa. Kuraattorit valvovat Suomen osuutta isossa sukupuussa. 

PALJASTUNEITA SALAISUUKSIA

Seuraavana on kaksi esimerkkiä siitä, että etäserkkuna näkyy läheinen ystäväni, jonka kanssa yhteisen DNA:n selitys on ollut salaisuus. Lisäksi on yksi esimerkki siitä, että luultu isä ei olekaan geneettisesti sukua.

Salaisuuksia Savossa ja Pohjanmaalla

Minulla on kymmenkunta läheistä ystävää ja heistä kahden kanssa on sukututkimusharrastukseni puitteissa löytynyt yllättäen MH:ssa yhteistä DNA:ta. Siis he ovat etäserkkujani.

Ystäväni Maijan molemmat vanhemmat olivat savolaisia. Vuonna 1880 syntyi nuorelle savolaiselle torpantytölle avioton tytär. Vauva oli pieni ja sai hätäkasteen ja nimeksi tuli Anna. Luultavasti hän oli saanut alkunsa tammikuussa. Äiti ei kertonut isän nimeä, minkä takia kylällä huhuttiin jostain mustalaisesta. Anna sai aikanaan pojan, jonka ulkonäkö vahvisti sitä teoriaa, että lapsen isoisä olisi ollut mustalainen. Maijaa, joka oli Annan tyttärentytär, asia oli askarruttanut ja hän päätti mennä kehotuksestani DNA-testiin. Maija oli seurannut sivusta minun pähkäilyjäni K-suvun tietojen parissa. Hän ilmoitti, että hänellä oli DNA-tuloksissa myös paljon K-sukuisia-etäserkkuja. Ohitin asian. Ajattelin, että sattumaa. Jos on 30 000 etäserkkua (sillä hetkellä), niin mahtuu siihen joku K-sukuinenkin, kun oli kuitenkin savolainen suku kysymyksessä kuten ystävättärelläni.

Palasin K-suku asiaan vasta kuukausien päästä. Minulla on koneellani Maijan DNA-tulokset ja tein hänen DNA-tiedoistaan K-suvun etäserkuista haun. Hänellä oli n.160 sellaista etäserkkua, jotka olivat sukupuussaan ilmoittaneet polveutuvansa K-suvusta ja yksi niistä olin minä. – Uskomatonta. Maijalla oli melkein kaksinkertainen määrä K-suvun-etäserkkuja minuun verrattuna. Tulos tuntui liian erikoiselta ollakseen totta. Olimme tutustuneet 70-luvulla ja meitä yhdisti yhteinen usko ja iloksemme myös biologinen etäserkkuus.

Sitten alkoi salapoliisityö. Ensin listasin kaikki n.160 Maijan etäserkkua ja etsin läheisimpien etäserkkujen tiedoista ne, jotka löytyvät sukukirjasta. Silloin Genissä ei vielä ollut kovin paljon tietoja K-suvun tietoja, mutta minulla oli K-suvun sukukirja. Sen avulla löysin monille läheisimmille henkilöille sukujuonnon 1800-luvulla syntyneeseen mieheen. Hän oli Maijan läheisimpien etäserkkujen esi-isä - ja siis myös Maijan. Miehellä oli myös veljiä, mutta asuinpaikka, ammatti ja elämäntilanne viittasivat tiettyyn henkilöön. 

Maija liittyi K-suvun Facebook-ryhmään ja puhui jostain älykkäästä serkustaan ja totesi luontevasti: "Kyllä se hänen älykkyytensä tulee varmaan sieltä K-suvusta". Tumman enonsa ulkonäössä hän näki myös K-suvun piirteitä.

Railin (nimi muutettu) kohdalla yllätys oli vielä suurempi, koska minulla ei pitänyt olla yhtään esivanhempaa Pohjanmaalla ja hänellä taas kaikki olivat Pohjanmaalta. Eräs Railin sukulainen oli sukututkija ja hän oli MH:n avulla selvittänyt, että Railin äidinisä ei todellisuudessa ollutkaan  kirkonkirjoissa mainittu henkilö. Raili ei ollut ottanut yhteyttä sukututkijaan, vaikka hänellä oli tämän puhelinnumero. Soitin sukututkijalle, olinhan myös hänelle sukua MH:n mukaan. Asia oli silloin vielä vaiheessa, mutta sain kuulla oletetun tarinan, joka varmistui myöhemmin todeksi.

Kyseessä oli pohjalaisen suvun sisäinen salainen suhde, jonka seurauksena raskauden jo edettyä pitkälle asteli tuleva äiti alttarille väärän miehen kanssa ja biologinen isä lähti vaimonsa ja poikansa kanssa laivalla yli Atlantin. Pojasta tuli aikanaan kansainvälisesti palkittu tiedemies, ja hän "muuttui" Railin  kaukaisemmasta sukulaisesta serkuksi. Railin pohjalaisiin geeneihin oli sekoittunut savolaisia geenejä minulle sukua olleen salatun äidinisän kautta ja siksi olimme Railin kanssa etäserkkuja. Totuuden paljastuttua sukututkija matkusti tapaamaan serkkua ja serkku tuli perheineen Suomeen tapaamaan Railia ja muita "uusia" serkkujaan.

Suvussa oli ollut huhuja siitä, ettei ystävättäreni äidin isä ollut "oikea", mutta koko totuus oli kuitenkin iso yllätys.

Edellisissä tapauksissa totuus oli tervetullut ja lisäsi positiivisella tavalla ystävieni tarinaa siitä, keitä he itse ovat. 

Kun totuus satuttaa

Äitini puolelta on noin kolmen sadan vuoden ajalta kaikilla henkilöillä kirkonkirjoissa isä. Toki tieto voi olla virheellinen kuten edellisessä tarinassa. Yhdessä äidin suvun talossa piika oli saanut aviottoman lapsen, jolle oli annettu sama etunimi kuin isännälle - ja piian palvelussuhde oli hetimiten sen jälkeen päättynyt. Saattaa olla, että siihen liittyi salaisuus, joka koski sukulaismiestä. 

Samaan taloon liittyi varma, vuosikymmeniä säilynyt salaisuus, joka paljastui vasta, kun MH:n tulokset tulivat keski-ikäiselle sukulaisnaiselle, jota tässä nimitän Jataksi. Hän ei ollutkaan "isänsä" tytär. Sukututkijoiden palstoilla vastaavia tarinoita on paljon. Sitten alkaa yleensä oikean isän etsintä ja monta kertaa myös todellinen isä tai hänen jälkeläisensä löytyvät. Jatan tapauksessa äiti oli vielä elossa ja hän sai kovistelemalla puristettua äidistä ulos tiedon oikean isän henkilöllisyydestä. Tapasin Jatan, kun totuus oli tuore ja näin miten tuskallista ja työlästä oli muodostaa uusi, erilainen identiteetti. Isä ei ollutkaan isä ja rakkaat isovanhemmatkaan eivät olleet "oikeita" jne. Jatan molemmat isät olivat kuolleet, mutta hän oli ollut yhteydessä biologisen isänsä sisaren kanssa.

ETÄSERKKUJA KAUKANA

 Minulla on ukrainalaisia ystäviä Suomessa ja päätin katsoa, onko minulla etäserkkuja Ukrainassa. MH:ssa löytyi neljäkymmentä. Lähin arvioitiin neljännen serkun lapseksi. Nimitän häntä Nadjaksi. MH näyttää linkin myös sukupuuhun, jos ihmisellä on sellainen ja se on julkinen, mutta Nadjalla ei sellaista ollut. Katsoin onko hän Genissä, mutta ei siellä ollut hänen tietojaan. Teoriassa tiedän kaikkien esipolvivanhempieni nimet 1700-luvulle asti, eikä kukaan ole venäläinen tai ukrainalainen tai tuntematon. Ehkä käytännössä joku esivanhempi on sitä kuitenkin ollut.

MH:ssa on toiminto, joka ilmoittaa, onko sinulla etäserkun kanssa yhteisiä etäserkkuja eli onko  kolmella yhteinen esivanhempi. Sen avulla voi löytyä helpommin juonto etäserkkuun. Sellaisia kolmioserkkuuksia oli Nadjan kanssa paljon ja sitä kautta selvisi, että olin Nadjalle sukua sekä savolaisen äitini että varsinaissuomalaisen isänäitini kautta. Todellisuudessa olimme varsin kaukaisia serkkuja. Ehkä 1600-luvulla joku suomalainen sotilas oli Euroopassa kokenut romanssin tai joku muu muukalainen Suomessa. Yhteys jää salaisuudeksi.

Venäjällä minulla on vain yhdeksäntoista etäserkkua. Mikä voi johtua siitä, että DNA-testejä tehdään siellä vähemmän. MH ilmoitti venäläisen etäserkun Maasan (nimi muutettu) olevan neljäs serkkuni. Ajattelin, että helppo juttu. Maasalla oli sukupuussa joitakin sukupolvia, joista selvisi, että hänen äidillään oli suomalaista taustaa. Sukupuusta löytyi Aapeli-ukkini naapurustossa kasvaneen nuoren naisen nimi. Olkoon se tässä tarinassa "Anna" Hän oli myös Aapeli-ukkini etäserkku. Se tieto löytyi Genistä. Annan elämänratkaisujen takia minulla on iso joukko etäserkkuja Venäjällä. Annan tiedot Geniin oli laittanut venäläinen nainen. Genin mukaan Maasa oli selvästi kaukaisempi kuin neljäs serkkuni. Taas DNA-lukema oli tullut kahta kautta. Olin nimittäin sukua sekä Maasan savolaisen äidinäidin että karjalaisen äidinisän kautta. Todellisuudessa olin Genin mukaan Maasan kuudennen serkun tytär. Maasan ja Annan ja minun yhteinen savolainen esi-isämme N.N. oli syntynyt 1700-luvun alkupuolella. Karjalaisen sukujuonnon esi-isää ei Genin avulla löytynyt, koska kukaan sukututkija ei ole vielä lisännyt sen suvun tietoja Geniin.

Annan tarina

Maasa polveutui Annasta. Anna oli torpantyttö savolaisessa pikkukylässä. Perheessä oli monta lasta ja perheenisä oli huomattavasti äitiä vanhempi. Äiti kuitenkin kuoli silloin, kun Anna oli 19-vuotias. Isä ei avioitunut uudelleen. Anna lähti Pietariin vuosi äidin kuoleman jälkeen.

Anna luultavasti unelmoi suuria ja ilmeisesti oli ihminen, joka myös uskalsi toteuttaa unelmiaan. Suomi oli 1800-luvulla osa Venäjää ja rajan yli kuljettiin molempiin suuntiin. Savosta pääsi Kouvolan kautta junalla Pietariin ja sinne Anna lähti. Tuntuu käsittämättömältä, että pikkukylän torpantyttö saa päähänsä moisia muuttoajatuksia ja uskaltaa ne toteuttaa. Kävin läpi paikkakunnalta muuttaneiden luettelon muutaman vuoden ajalta ennen Annan muuttoa ja vielä sen jälkeen. Kukaan muu ei ollut muuttanut Venäjälle. Joku kontakti hänellä sinne luultavasti kuitenkin oli. Saattoi lähdön syynä olla esimerkiksi lehti-ilmoitus, jossa haettiin kotiapulaista.

Anna tapasi Venäjällä suomalaisen pojan, joka oli kotoisin Karjalan Kannakselta. He perustivat perheen Valkeasaaren pitäjän pieneen sivukylään, jossa suurin osa asukkaista oli inkerinsuomalaisia tai heidän laillaan suomensuomalaisia. Pitäjässä oli luterilainen kirkko (kuva alla).

Perheeseen syntyi paljon lapsia. Kylällä oli onneksi suomenkielinen koulukin. Kun vallankumous tuli ja Suomi itsenäistyi, perhe ei muuttanut Suomeen, vaikka molemmat vanhemmat olivat kasvaneet Suomessa. Päätös Neuvostoliittoon jäämisestä ratkaisi lopullisesti Annan jälkeläisten kohtalon. He eivät voineet aavistaa, mitä vallankumous ja kommunismi ja etenkin Stalinin valtaantulo toisi tullessaan. Valkeasaaren suomalaisista asukkaista siirrettiin iso osa muualle Neuvostoliittoon vuosina 1935-1936. Genissä ei ole Annan kuolinvuotta, mutta suvun kotisivun mukaan hän oli kuollessaan yli 60-vuotias ja kuolinpaikkana on toinen inkeriläinen pitäjä. Aviomiehen kuolinajasta eikä paikasta ole tietoja.

Voin vain aavistaa mitä kriisejä Anna oli viimeisinä vuosinaan joutunut käymään läpi. Stalinin suomalaissukuisiin kohdistamat vainot loivat kauhua jokapäiväiseen elämään.

Seitsemäs serkkuni Venäjällä

Huomasin muutama vuosi sitten, että Geniin oli joku lisännyt esiäidin, jonka isä oli ruotsalainen ja äiti suomalainen. Heidän lapsistaan yksi oli esiäitini Carin. Hän lähti pois kotoa nuorena. Ainakin hän sai aviottoman tyttären 19-vuotiaana muualla asuessaan. Luultavasti hän oli piikana. Tyttären isä tiedettiin, se ei ollut salaisuus. Sen aikainen kirkkolaki sanoi: "Jos naimatoin mies salawuoteutta pitä naimattoman waimoihmisen canssa; maxacon mies sackoa kymmenen talaria ja waimo wijsi."

Kirkon tilit-nimiseen kirjaan on koottu kaikkien kirkon rangaistuksen saaneiden nimet. Niinpä sieltä löytyy esiäitini ja hänen aviottoman lapsensa isän nimet ja sakkosumma, joka on hieman korkeampi kuin lakia säädettäessä.

Tämän hetken ihminen ei voi tajuta, miten suuri skandaali oli aikoinaan aviottoman lapsen saaminen ja miten yleistä oli raskaana olleiden nuorten naisten itsemurhat vielä 1950-luvulla. Onneksi esiäiti jatkoi elämäänsä, sillä olen hänen aviottoman tyttärensä jälkeläinen.

Evan tarina

Huomiotani kiinnitti se, että tiedot Carinista oli laittanut Geniin venäläinen mies. Geni kertoi nopeasti, että mies on seitsemäs serkkuni. Taas uteliaisuuteni heräsi. Mikä on hänen taustallaan oleva tarina? 

Miehen isoäiti oli Carinin jälkeläinen, suomalainen etäserkkuni Eva (nimi muutettu), joka oli avioitunut venäläisen miehen kanssa. Nopeasti sain selville, että Eva oli lähtenyt nuorena 1900-luvun alussa Helsinkiin, luultavasti kotiapulaiseksi. Helsingissä oli siihen aikaan paljon venäläisiä sotilaita ja virkamiehiä. Siellä hän varmaankin tapasi tulevan miehensä. Kun Suomi itsenäistyi ja venäläiset sotilaat ja virkamiehet joutuivat palaamaan Neuvostoliittoon. Eva lähti mukaan. He asettuivat asumaan Leningradiin ja saivat lapsia. 

Sitten puhkesi toinen maailmansota. Evan mies ei joutunut rintamalle, mutta vanhin poika luultavasti joutui. Tyttäret olivat luultavasti muuttaneet pois Leningradista ja kotona oli vain nuorin poika. Evan kuolinajaksi on ilmoitettu toukokuu 1942, myös hänen miehensä oli kuollut keväällä 42, samoin heidän nuorin poikansa. On helppoa päätellä, että he kuolivat nälkään, koska Leningrad oli saksalaisten joukkojen piirittämä. Eva valitsi aikoinaan elämän Neuvostoliitossa ja samalla elämälleen surkean lopun.

Wikipedia kertoo: "Leningradin maayhteydet muuhun Neuvostoliittoon katkaistiin. Piiritys alkoi 8. syyskuuta 1941. Saksalaisten saartorengas murtui 18. tammikuuta 1943. Talvella 1941-1942 kaupungissa ei ollut juoksevaa vettä, lämmitystä eikä julkista liikennettä, ja sähköä sai vain ajoittain. Pienimmillään henkilöä kohti määrätty ruoka-annos oli 125 grammaa leipää päivässä. Satoja tuhansia ihmisiä evakuoitiin kaupungista Elämän tietä pitkin. Kaupungin kaksi miljoonaa asukasta pysyi hädin tuskin hengissä ensimmäisen saarrostustalven yli. Seuraavana vuonna elintarviketilannetta helpotti kaupungissa viljelty ruoka."

Äitini seitsemäs serkku USA:ssa

Tasapuolisuuden vuoksi otan esiin myös yhden etäserkun USA:sta ja peräti Hollywoodista. Hän on äitini seitsemäs serkku Pamela Andersson. Pamelan ja minun yhteiset esivanhemmat ovat pieksämäkeläiset Olli Niilonpoika Kauppinen ja Anna Pekantytär Hännitär. Helsingin Sanomista luin, että Pamela on saanut kiitosta vakavammista rooleista nyt yli viisikymppisenä. Hienoa!

PRESIDENTTEJÄ

Alexander Stubb

Luultavasti jokaisella suomalaisella on etäserkkuna yksi tai useampi presidentti, jos vain sukua on tutkittu. Aina kun uusi presidentti valitaan, joukko sukututkijoita menee Genistä ottamaan selvää, ovatko he presidentin kanssa etäserkuksia. Alexander Stubbin isoisä on minun kahdeksas serkkuni isäni puolelta. Yhteiset esivanhemmat ovat Eurajoella elellyt talollinen David Pirkanpoika Piri (synt. n. 1622) ja hänen vaimonsa Marketta Pentintytär. David Piri oli ns. kuudennusmies. "Tehtävänä oli valvoa kirkon ja pappilan kuntoa sekä osallistua kirkkoraadin jäseninä järjestyksen ylläpitoon seurakunnassa; seurakunnan johdossa heillä oli pappien rinnalla johtava asema." (Uusi tietosanakirja, 1966)

David Pirin kautta etäserkkuihini kuuluu 1849 syntynyt Kleofas Immanuel Nordlund, joka oli isoisäni kuudes serkku. Hän oli pappi jo neljännessä polvessa ja sen ajan tunnettu evankelisen liikkeen puhuja ja virsirunoilija. Hän on kirjoittanut sanat Kreeta Haapasalon säveltämään lauluun: "Mun kanteleeni kauniimmin". Sisarentytär kavereineen esitti sen isäni hautajaisissa. Emme silloin tienneet sukulaisuudesta mitään. Sama laulu esitettiin vielä äidinkin hautajaisissa ja myös itselläni se on toivomuslistalla.

Kleofasin tarina

Kleofas Immanuelin elämään liittyi myös tragiikkaa. Hän oli perheen kuudesta lapsesta viides ja menetti isänsä nelivuotiaana. Hänen isänsä Karl Isak Nordlund oli toiminut pappina Marttilassa ja Alastarolla, mutta "Otettu sittemmin mielenvikaisena Seilin hospitaaliin. † siellä 29.11.1853" Kleofaan isä oli kuollut 38-vuotiaana Nauvossa Seilin saarella ja tuskinpa pojalla oli hänestä mitään muistikuvaa.

MAUNO KOIVISTO

Lähin presidenttiserkku minulle on Mauno Koivisto. Hän oli isänpuoleisen isoisäni neljäs serkku. Yhteiset esivanhempamme olivat Mikko Juhonpoika Hässäri: Alastaro, Loimaa s. 1725 ja hänen vaimonsa Riitta Mikontytär Hollo: Alastaro, Loimaa.

Geni näyttää, mitä kautta olemme sukua:

Mauno Koiviston ja minun yhteinen esi-isä on Alastaron Köyliössä Mattilan talossa v.1725 syntynyt Mikko Juhonpoika Pihlroth, joka oli Koiviston isälinjaa. Mauno Koiviston sukunimi olisi voinut olla siis Pihlroth, mutta se olisi voinut olla myös Hässäri tai And. Länsi-Suomessa sukunimet vaihtuivat herkästi talon ja tilanteen mukaan.

Esi-isä Mikon tarinaa

Mikko Juhonpoika Pihlroth muutti aikuistuttuaan Köyliön Mattilasta Ämmäisten kylään setänsä hallinnassa olevaan Hässärin taloon, jonka isäntä hänestä myöhemmin tuli. 

Kirkonkirjat kertovat, että Mikosta tuli aviottoman lapsen isä. Äiti oli lähellä sijaitsevan talon tytär Maria, joka toimi Hässärin talossa piikana. Erikoista oli, että lapsi ja äiti asuivat edelleen Hässärin talossa. Lasta, joka oli syntynyt 1748 ei ole merkitty äidin kotitalon kohdalle lastenkirjaan vaan Hässärin talon kohdalle. Isä oli hänet tunnustanut ja tytön nimi oli isän mukaan Kaisa Mikontytär.

Mikko avioitui parin vuoden kuluttua Loimaalta kotoisin olevan Brita Hollon kanssa 11.3.1750. Brita polveutui Hollon varakkaasta suvusta ja Onkijoen Rusthollista. Yhdeksän kuukauden kuluttua häistä 8.12.1750 syntyi pariskunnan ensimmäinen lapsi Anna, josta minä polveudun. Koivisto polveutuu hänen veljestään Tuomaksesta. 

Mikon aviottoman lapsen äiti Maria Matintytär muutti myöhemmin Kaisan kanssa pois Hässäristä ja perusti perheen sotilaan kanssa.

Emme tiedä, miksi Mikko ja Maria eivät avioituneet, mutta ratkaisu sai aikaan sen, että juuri minunlaiseni ihminen on olemassa. Ennen kaikkea se sai sai aikaan sen, että Mauno Koiviston kaltainen mies oli olemassa. - Ja onneksi oli.

Mauno Koivistosta julkaistiin vuonna 2019 Otavan kustantamana Seppo Lindblomin ja Pekka Korpisen toimittamana kirja Merkillinen Mauno, jossa neljätoista Koiviston tuntenutta henkilöä kertoo hänestä. Yksi heistä oli emerituspiispa Eero Huovinen.

Olen nykyisinä epävarmoina aikoina useamminkin muistellut Mauno Koiviston tunnetuksi tekemää viisautta ja varsinaista voimalausetta: 

ELLEMME VARMUUDELLA TIEDÄ, KUINKA TULEE KÄYMÄÄN, OLETTAKAAMME, ETTÄ KAIKKI KÄY HYVIN.

Tähän hetkeen sovellettuna voidaan sanoa: Ellemme varmuudella tiedä, että lähivuosina alkaa kolmas maailmansota, olettakaamme, että päinvastoin siirrymme rauhan aikaan. 

Eero Huovinen kertoo kirjassa että Mauno Koivisto uskoi syvästi Jumalaan, mutta suhtautui kirkkoon usein kriittisesti. Emerituspiispa kertoi siunauspuheessaan. että Maunon lempivirsi oli ns. Titanic-hymninä tunnettu virsi, josta hän kertoi: "Kun tutut kaverit vielä tänä vuonna kävivät tervehdyskäynnillä ja kysyivät, mitä virsiä veisataan, vastaus oli valmis: "Sua kohti Herrani, sua kohti ain". 

Vuonna 1939 oli ilmestynyt uusi virsikirja, jota veisattiin ahkerasti rintamalla. Nykyiseen virsikirjaan sanoja on uudistettu, mutta hautajaisissa se laulettiin edellisen virsikirjan sanoilla. Virren voi "vanhoilla" sanoilla kuulla myös Mauno Kuusiston laulamana: KUUNTELE>>>