SUKUTUKIMUSTA, -TARINOITA JA       -MATKAILUA

LÖYSIN SUVUN JA SUKUSEURAN

Olin sukututkijana löytänyt äitini esipolvista Pieksämäellä pappilan torppari Henrik Lyyran. Hänellä oli savolaiseksi erikoinen nimi ja vaimolla oli vielä erikoisempi nimi: Emerentia Björnberg. Jatkettuani tutkimuksia selvisi, että Henrik Lyyran isoisä oli ollut kirkkoherra Henrik Lyyra. Papeilla oli yleensä 1600-luvulla varaa kouluttaa vain yksi lapsista. Kirkkoherran pojista esi-isäni Pål Henrikinpoika jäi Pieksämäelle nimismieheksi ja Pålin poika Henrik sai pappilasta torpan ja toimi myös suntiona. Emerentian kohdalla voidaan käyttää termiä "rahvaaseen pudonnut", sillä hänen isoäitinsä oli Emerentia Klöfverskiöld, jonka isä oli aateloitu tämän kunnostauduttua Viipurinlinnan päällikkönä. Torpparinvaimo Emerentiasta minuun johtavassa sukujuonnossa oli neljä sukupolvea pappilan torppareita. Emerentian pojasta tuli torppari ja haudankaivaja samoin pojanpojasta. Kahden seuraavan polven pappilan torppareilla ei ollut enää kirkollisia sivutoimia, vaan koko taksvärkki suoritettiin pappilaan. 1800-luvulla esiäitini avioitui talonpojan kanssa ja sen jälkeen äitilinjani muut naiset olivat talollisten vaimoja - paitsi äitini, joka lähti Pieksämäeltä Helsinkiin.

Emerentia Björnbergin esipolvista löytyivät Teitit, joiden skotlantilainen alkuperä alkoi kiinnostaa. Menin sukukokoukseen ja totesin, että ihmiset olivat mukavia ja huumorintajuisia. Sukunimi oli muuttunut vuosien saatossa Teittiseksi, koska sukua eleli enimmäkseen Savossa. Sukuseura järjesti neljän päivän matkan Skotlantiin viime viikolla. Edellisestä matkasta oli kulunut viisi vuotta. Silloin oli asiantuntija todennut, että Pirn on paikkakunta, jossa oli eniten Tait (Teit, Teet) -suvun hautoja, joten se tieto vahvistaa seuraavan tarinan todenperäisyyttä.

TEITTIEN HISTORIAA

Pernajan kirkon arkistossa säilytetään tarinaa, jonka on laatinut ja vahvistanut armovuoden saarnaaja Georg Lagus v. 1756, myöhemmin kadonneen dokumentin mukaan:

"Malmgårdissa (Pernajassa) oleva oikeaksi vahvistettu kirjallinen dokumentti: Eräs aatelismies Skotlannista, nimeltään Teitt Pernossa, palveli Birger-jaarlia sodassa, kun tämä valloitti Hämeenlinnan ja Uudenmaan Ruotsin kruunulle vuonna 1250. Tämän takia hänestä tuli arvostettu mies Suomessa ja hän antoi rakentaa Pernajan kirkon Uudellamaalla ja nimetä pitäjän ja kirkon isiensä Skotlannissa olevan kotipaikan mukaan, Pärnå (= Pirn). Hän otti vaakunaansa punaisen Pyhän Antin ristin (Sankt Anderskors) valkoiselle pohjalle ja 1/3 alueen ristin yläpuolella punaiseksi, johon kolme hopeista tähteä ja ylimmäksi kauriin pään, tähti sarvien välissä. Hänen poikansa nimi oli Jöns Teitt, joka oli Håkanin isä Tetomissa." - Tämän tarinan todenperäisyyttä ei voi kiistää."

"Kuningas Robert III (1390 - 1406) vahvisti, aatelismiehelle nimeltään Tait, hallintaoikeuden (Pirniin eli Perniin eli) Preniin lähellä Innerleithen kaupunkia Skotlannissa. James Taitin sinetissä noilta ajoilta on kolmen tähden päällä kauriinpää."https://www.electricscotland.com/history/sweden/sweden02.pdf sivu 15

Sukutarina kertoo, että Teitit olisivat rakennuttaneet Pernajaan puukirkon tultuaan Skotlannista Suomeen. Puukirkon tilalle rakennettiin 1400-luvulla kivikirkko. Kirkko on ollut suvun kotikirkko. Kirkon sisään pääsee tutustumaan virtuaalisesti: LINKKI>>>

Kiinnostuin sukututkijana vanhasta sukupuusta, jossa on tiedot pernajalaisen Lars Matinpojan perheestä. Larsilla oli kahden vaimonsa kanssa yhteensä yksitoista lasta. Lapsista kuusi oli poikia. Antista ja Olavista tuli pappeja, Jaakosta tuomari ja kuninkaallinen sihteeri, Martista Pernajan nimismies ja Melkeristä ehkä laivuri. Surullisin tarina oli Bengtillä. Hän oli päässyt hienoon virkaan Tukholmassa ja oli kuninkaallinen kansliakirjuri. Hänen syntymäaikansa on epävarma, mutta kuolinpäivä on jäänyt aikakirjoihin. Hän oli syyllistynyt työssään epärehellisyyteen ja hänet hirtettiin Tukholmassa 29. 6.1563.

SISARUKSET 1500-LUVULTA

Olen perehtynyt lähemmin kahden Lars Matinpojan tyttären elämään (sukutaulussa alleviivattu punaisella). Katriina oli esiäitini ja hänet "löysin" kymmenisen vuotta sitten. Viisi vuotta sitten löysin tyttäreni isän sukua tutkiessani Katriinan sisaren Dordin. Entinen mieheni polveutui hänestä. Molempien sisarusten elämästä löytyy tietoja asiakirjoissa. Yleensä 1500-luvulla syntyneistä naisista ei tiedetä edes etunimeä.

Dordi

Dordi oli syntynyt noin 1540 Pernajassa. Hän avioitui aateliseen Ekelöf-sukuun kuuluvan papin Henrik Hansson till Gästerbyn kanssa. Perhe asui Sipoossa, ja aviomies toimi parikymmentä vuotta Sipoon kirkkoherrana. He saivat seitsemän lasta. Vanhin poika Bertil oli ratsumestari, joka sai mm. tehtäväkseen rakentaa Hämeenlinnaan uuden linnan poltetun sijaan. Seuraava poika Jaakob hoiti Sipoossa Hindsbyn tilaa. Henrik sai omistukseensa Sipoossa Brottarbackan tilan. Torsten oli vänrikki ja kuningas Sigismundin kannattaja. Tyttäret Brita ja Anna avioituivat ja nuorin Felissa oli naimaton ja eli isältä saaduilla perintörahoilla.

Dordin aviomies kuoli 26. 8. 1602 ja oli silloin 51 tai 52-vuotias. Dordi ei avioitunut uudelleen. Hän saattoi asua yhdessä naimattoman Felisia-tyttären kanssa, kunnes kuoli Sipoossa noin sadan vuoden iässä.

Katriina

Katriinan syntymäaikaa ei tiedetä. Hän solmi avioliiton Bartholdi-sukuun kuuluvan Johan Matsson Iivanaisen kanssa vuonna 1549. Katriinan aviomies Johan Mattsson Iivanainen (Bartholdi) oli opiskellut papiksi ja valmistunut 1550-luvulla. Hän toimi kirkkoherrana Padasjoella 1553 ja Sysmässä vuodesta 1566 vuoteen 1578, jolloin hän luultavasti kuoli.

Perheeseen syntyi viisi poikaa ja mahdollisesti myös tyttöjä, joista ei kuitenkaan ole jäänyt asiakirjoihin tietoja. Pojista kaksi vanhinta Olavus ja Paulus olivat pappeja, Simon oli teologian tohtori ja toimi teologian lehtorina, Henrik oli korkea-arvoinen virkamies Viipurissa.

Katriinan jäätyä leskeksi, hän jostain syystä luovutti nuorimman poikansa Larsin miesvainajansa sisaren perheeseen kasvatiksi. Lars oli nuorena Tukholmassa kamarivirkailijana ja Turun linnassa virkamiehenä ja Juhana-herttuan kamariherrana vuosina 1561-1562, Hän hoiti valtiontaloutta Liivinmaalla ja toimi kamariherrana Viipurissa. Hänen tätinsä ja siis kasvatusäitinsä oli testamentannut hänelle suuren omaisuuden, mutta Lars jäi siitä paitsi, koska joutui pakenemaan 1599 Puolaan tätinsä aviomiehen Sigfrid Sarfven kanssa. Tämä oli kääntynyt katolilaisuuteen ja seurasi Sigismundia Puolaan Kaarle-herttuan noustua valtaan. Larsin vaiheista Puolassa ei ole muuta tietoa kuin, että hän asui Danzigissa vuonna 1613.

Katariina oli elossa vielä 1610. Hänkään ei solminut uutta avioliittoa miehensä kuoleman jälkeen ja jäi asumaan Sysmään ja oli elossa vielä vuonna 1610.

PIRN NETISSÄ

Koska Teittisten seurue oli osa isompaa ryhmää, emme vierailleet muinaisilla asuinsijoilla. Pirn sijaitsee aivan Skotlannin kaakkoisnurkassa lähellä Tweedjokea ja Innerleithenin pikkukaupunkia. Pirnissä on harjoitettu maanviljelystä jo noin 2000 vuotta. Sieltä on löytynyt rautakautisen linnan jäänteitä ja jäänteitä kahdesta vallihaudasta, joiden sisällä on ollut pyöreitä rakennuksia.

Alla oleva kuva on Pirnin kukkulalta, johon on koottu seitsemään kiviseen taideteokseen paikan historiaa. Laaksossa alapuolella näkyvä asutus kuuluu Innerleithenin kaupunkiin.

SKOTLANNISSA PERILLÄ

Hotelli Adagio sijaitsi keskustassa (kuvassa vasemmalla). Ulkokuori oli luultavasti 1800-luvulta tai kauempaa, mutta sisään oli rakennettu moderni hotelli. - Katu oli suljettu autoliikenteeltä filmauspuuhien takia.

Olimme lähteneet matkalle keskiviikkoaamuna anivarhain. Ehdimme vielä perillä aamiaispöytään. Kuvassa on tyypillinen skotlantilainen hotelliaamiainen. Lisäksi on luonnollisesti teetä (ja kahvia sitä haluaville).

Olimme majoitettuna Edinburghissa ja teimme sieltä retkiä. 

Aluksi on sanottava, että matka oli harvinaisen onnistunut. Matkaryhmämme oli mukava ja sopuisa. Opas oli maanmainio keski-ikäinen entinen historianprofessori, joka oli Kuopiosta kotoisin, mutta asui Skotlannissa. Hänellä tarinoita riitti ja vuosilukuja ja hän oli selvästi innostunut työstään. 

Olen tottunut aikaisemmilla Englanninmatkoilla siihen, että englantilaiset käyttävät paljon kohteliaita ilmaisuja, mutta sydämellisinä en ole heitä pitänyt. Skotlannissa kohteliaisiin ilmaisuihin liittyi myös aito sydämellisyys. En ole millään muulla matkalla kokenut vastaavaa. Säätkin suosivat.

Oppaallamme riitti myös kauhutarinoita. Tässä kuuntelemme lääketieteellisen museon edessä tarinaa ruumiiden hankkimisesta patologian luennoille.

Ohjelma oli väljä ja mahdollisti itsenäiset valinnat. Ensimmäisenä päivänä oli ohjelmassa vierailu viskitislaamoon. Ymmärrän, että viski on skoteille tärkeää, mutta minulle se ei enää sitä ole, ja päätin jäädä muutaman muun matkatoverin kanssa pihalle aurinkoon. Sinne jäi myös Helena, jonka kanssa huomasimme omaavamme yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Sovimme vierailusta Edinburghin linnaan ja myöhemmin kävimme yhdessä kolmessa taidemuseossa.

STIRLINGIN LINNA

Toisen päivän ohjelmassa oli retki Stirlingin linnaan ja Loch Lomond järvelle. Opas sanoi, että hän on kuuden vuoden ajan vienyt turisteja linnaan ja joka ikinen kerta on satanut, mutta meidän retkellämme aurinko paistoi. - Sen verran koko neljän päivän matkan aikana sentään satoi (10 minuuttia), ettei tarvinnut harmitella sitä, että olin pakannut uuden sadetakin mukaan.

Linnassa leivottiin 1543- 1544 joka päivä 464 leipää.

Linnalla oli oma vankilansa. Ylhäällä oikealla kuvassa oleva nukke esittää sotilas Paddy McGuirea, joka kärsi viikon sellirangaistusta joulukuussa 1881. Hän ei kuulunut Teit-sukuun, minkä voi päätellä housujen ruudutuksesta. Jokaisella klaanilla on oma ruudutuksensa. 

Skotlannin kuningas Jaakko VI (Myöhemmin Englannin kuninkaana Jaakko I) avioitui tanskalaisen prinsessa Annen kanssa vuonna 1589. Perheeseen odotettiin hartaasti lasta, mutta vasta kuuden vuoden odotuksen jälkeen syntyi prinssi, joka kastettiin Henrikiksi. Hänen kastejuhlaansa valmisteltiin puoli vuotta ja ilo oli ylimmillään Stirlingin linnassa. Suosittu prinssi kuoli nuorena lavantautiin ja hallitsijaksi tuli hänen nuorempi veljensä.

LOCH LOMOND

Tutustuimme myös kauniiseen Loch Lomond -järveen. Minulle järven nimi oli tuttu kouluajoilta. Siitä laulettiin englanninkielentunneilla. Laulun takana on erilaisia tarinoita. Yksi  kertoo kahdesta veljeksestä 1700-luvulla, jotka joutuivat jostain syystä päättämään kumpi heistä suostuu menemään kuolemaan ja kumpi saa jäädä elämään.  KUUNTELE>>>

EDINBURGHIN LINNASSA

Blogin alussa on kuva Edinburghin linnan Pyhän Margaretan kappelista.

St Margaret of Scotland (n.  1045 – 1093) oli Wessexistä Brittein saaren eteläosasta kotoisin oleva prinsessa. Margaretin perhe pakeni Skotlantiin sen jälkeen, kun normannit valloittivat Englannin vuonna 1066. Noin 1070 Margaret meni naimisiin skotlantilaisen Malcolm III:n kanssa. Hän oli hurskas nainen ja harjoitti paljon hyväntekeväisyyttä. Hän kuoli Edinburghin linnassa vuonna 1093. vain muutama päivä sen jälkeen, kun oli saanut tiedon miehensä kuolemasta taistelussa. Vuonna 1250 paavi Innocentius IV julisti hänet pyhimykseksi. 

Kappelin oli rakennuttanut luultavasti hänen neljäs poikansa 1100-luvulla. Vuonna 1314 Robert Bruce valtasi Edinburghin linnan. Hän tuhosi jostain syystä kaikki linnan rakennukset  kappelia lukuun ottamatta. Robert Brucesta tuli virallisesti Skotlannin kuningas vuonna 1938. Kuolinvuoteellaan vuonna 1329 Bruce antoi käskyn että Pyhän Margaretan kappeli piti korjata. Kappelissa on pidetty melko usein jumalanpalveluksia, vaikka linnassa oli käytössä myös toinen ja suurempi kappeli.

Alla vasemmalla on kuva linnanportilta, seuraavana suuri sali, seuraava Pyhän Margaretan kappelin alttari ja oikealla lasimaalaus Pyhästä Margaretasta.

POHDINTOJA SUVUSTA

On mahdollista, että esiäitini Skotlannissa on käynyt maan pääkaupungissa ja vieraillut Pyhän Margaretan kappelissa. Pirnistä Edinburghiin ajelee autolla nykyään runsaassa tunnissa. Tiet olivat tosin tuhat vuotta sitten huonommat ja ajopelit vaatimattomia ja matka on ollut pitkä. Pirnistä saattoi päästä Edinburghiin myös suotuisilla ilmoilla purjehtimalla Tweedjokea ja itärannikkoa pitkin. 

Oppaamme mukaan skotlantilaisten Geeniperimästä on 30% pohjoismaista alkuperää. Omassa geeniperimässäni on nähtävissä skotlantilainen juuri (FTDNA). Ajatus siitä, että pienestä Pirnin kylästä lähdetään kohti Ruotsia on aika huima. Oletankin, että sieltä on lähdetty ensin Edinburghiin ja asuttu siellä pitempään - jopa sukupolvia. Tartaani-kaupan myyjä tunnisti heti kuvastani heidän kangasmallinsa. ja kirjoitti paperille Tait Edinburgh. Hän siis ilmoitti, että Tait-suku on lähtöisin Edinburghista ja heillä ei ole varastossa sen kangasta, mutta sitä on saatavissa tilaamalla. Koska kiltit tulivat käyttöön vasta 1500-luvulla, on ymmärrettävää, että siinä vaiheessa Tait-sukua asusti lähinnä Edinburghissa, vaikka varhainen asuinsija oli ollut Pirnissä.

Kun TAIT-klaanin Tartaania ei ollut saatavilla, valitsin viitan mielivärini perusteella.

MATKOILLA SATTUU JA TAPAHTUU

Hotellimme vieressä olevalla kadulla filmattiin uutta Frankenstein elokuvaa, mikä hieman rajoitti kulkuamme. Kadulla oli vanhoja kiesejä ja näyttelijöitä silinterihatut päässä ja kadulle oli levitetty multaa. Perjantaina oltiin tulossa hotellille, kun meitä kehotettiin siirtymään kadun yli toiselle puolelle. Tottelin kehotusta ja samalla tein havaintoja filmiryhmästä, enkä tuijottanut jalkoihini. Astuin huolimattomasti jalkakäytävältä ajotielle ja lensin mahalleni maahan. Ohimon seudulta alkoi vuotaa verta ja matkatoveri Helena ilmoitti, että nyt menemme taksilla sairaalaan. Mutta eipäs mitä. Apu oli lähellä. Warner Bros.  -filmiyhtiön kolmen hengen lääkintäryhmä syöksyi paikalle. Verenvuoto saatiin tyrehdytettyä (kuva) ja minulta kysyttiin sairaudet, lääkitykset ja lonkat ym. Käskettiin mennä juomaan teetä eikä kielletty jatkamasta päivän suunniteltua ohjelmaa.

Toistaiseksi naamassani on vielä laastari. Laastari peittää myös sen jäljen, joka minulle jäi Israelin matkalta ennen koronaa. Juoksin silloin aamulenkillä Jerusalemin vanhan kaupungin muurin vieressä jalkakäytävällä. Katselin kiinni olevaa porttia ja yhtäkkiä jalkakäytävällä oli yksi odottamaton porras ja lensin naamalleni. Laitoin hotellissa haavan päälle matkatoverin lahjoittaman laastarin ja se oli sillä hoidettu.

BRITANNIA

Perjantaina vierailimme Kuningasperheen käytöstä poistetulla Britannia-aluksella. Siellä oli suomenkielinen selostus "kapulassa" ja seinällä oli tarkat ohjeet. miten laivalla kuljetaan ja mitä nappia painetaan kunkin nähtävyyden kohdalla, jotta saadaan selostus kuulumaan. Kuvassa on kuningasperheen olohuone. 

ST GILES

Lauantaina ohjelmassa oli käynti upeassa St Gilesin Katedraalissa. Sen vieressä oli Skotlannin keskeisimmän uskonpuhdistajan John Knoxin valko-harmaa kotitalo (Kuva alla).

KUN JUMALA VASTASI RUKOUKSEEN!

Pyhä Andreas oli Yksi Jeesuksen opetuslapsista. Andreaan ristiksi sanotaan vinoristiä, koska hänet oli perimätiedon mukaan ristiinnaulittu vinoristille. Andreas oli myös Skotlannin suojelupyhimys.

Oppaamme kertoi meille Skotlannin lipun tarinan, joka juontaa vuoteen 832. Silloin Skotlanti ei ollut vielä yhtenäinen, vaan siellä oli useita armeijoita, joilla oli yhteisenä vihollisena Englanti. Eräässä sodassa Agnus MacFergus johti Alban -gaelin kielinen nimi Skotlannille- joukkoja. Englannilla näytti olevan ylivoima. Agnus oli hurskas mies ja vetäytyi ennen ratkaisevaa taistelua rukoilemaan Jumalalta voittoa. Kun hän nousi rukouksesta, hän näki taivaalla pilvistä muodostuneen vinoristin (Andreaan ristin). Muuten taivas oli kirkkaan sininen. Hän oli varma, että Jumala antaa heidän voittaa taistelun. Hän määräsi, että kaikkien miesten piti maalata kilpensä sinisiksi ja siihen lisäksi oli maalattava valkoinen Andreaan risti. Näin tehtiin ja Skotlantilaiset voittivat taistelun. Myöhemmin Agnuksen pojanpojasta Eochaidista tuli Skotlannin kuningas.

MATKASTA KIITOLLINEN

Palasimme Suomeen myöhään illalla ja koska en halunnut lähteä ajamaan keskiyöllä Forssaan, yövyin hotellissa. Aamulla menin messuun kotikirkkoon. Kuinka ollakaan - ensimmäinen virsi (967) oli skotlantilainen "Nousta sain aamuun", jonka on suomeksi kääntänyt äskettäin edesmennyt Matti Kolehmainen, tuttu pappi ja musiikkimies. Sävelmä on kuulunut alkuaan gaelinkieliselle kansanlaululle.  Messu päättyi virteen "Oi ihmeellistä armoa", jonka sävel on myös Skotlannista. Se oli aikoinaan siellä "Royal Scots Dragon Guards -joukko-osaston" tunnussävelmä "New Britain".

Skotlanti sai sijan sydämessäni. Olin kiitollinen mahdollisuudesta vierailla siellä. Sen luonto on uskomattoman jylhää ja kaunista. Paikallisesta ajasta johtuen heräsin aamuisin aikaisin. Käytin ajan kuuntelemalla Jukka Norvannon raamattutunteja ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Sain paljon uutta ajateltavaa luomiskertomuksesta. Sydämeni kyllyydestä saatoin kirkossa laulaa vanhaa skotlantilaista virttä: 

"Luomisen aamun säteistä kiitän.

Kirkkaina vielä ne kimmeltää.

Riemuiten kiitän, ylistän Herraa.

On uusi luomus päivä myös tää."

Virren laulaa seuraavana Kallaveden seurakunnan nuoriskuoro: KUUNTELE>>>