OMAN ELÄMÄNTARINAN KIRJOITTAMINEN
JOHDANTO
Kun muistellaan aikuisvaihetta, monet muistelijat pohtivat elämäänsä siinä valossa, miten lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat vaikuttivat aikuisen elämässä. Mitä valintoja (mahdollisesti vääriä) tuli tehtyä lapsuuden ja nuoruuden tapahtumien pohjalta. Jokaisen kannattaisi kirjottaa oma elämäntarinansa. Vaikkei kukaan muu näytä olevan siitä lainkaan kiinnostunut tällä hetkellä, uskon että ajan myötä sen arvostus nousee. Suomalaisen kirjallisuuden seura on kiinnostunut tavallisen ihmisen tavallisista tarinoista. He järjestävät keruita mitä erilaisemmista aiheista kuten vaikka esimerkiksi puutiaismuistoista. Mutta sinne voi tarjota myös omaa elämäkertaa. Tietoa lisää: https://www.finlit.fi/fi/arkisto/luovuta-aineistoa#.Y1IcKnZByM8
ELÄMÄNJANA
Ehdotus: Piirrä isolle paperille sen vasemmasta laidasta oikeaan viiva ja merkitse ikävuodet tai vuosikymmenet janalle. Jaa jana osiin sen mukaan, missä paikoissa olet asunut. Kirjoita osiin osoitteesi. On tärkeää tietää, kuinka kauan ja missä on elämänsä aikana asunut. Voit samalle paperille lisätä "käyrän" sen mukaan, miten hyväksi olet elämäsi kokenut. Voit merkitä avainkokemuksiesi avaimilla ja kirjoittaa niiden sisälle tapahtuma. Voit myös merkitä elämän tähtihetkiä, jolloin olet tuntenut olevasi huipulla. Ne eroavat avainkokemuksista siinä, että ne eivät varsinaisesti ole muuttaneet elämääsi. Elämänjana auttaa sinua itseäsi hahmottamaan elämäntarinasi kokonaisuudessaan. Ylhäällä olevassa esimerkissä ensimmäinen avainkokemus oli vanhempien avioero (musta sydän), toinen oli tulevan aviopuolison tapaaminen, kolmas esikoisvauva, neljäs oma avioero ja viides unelmatyöpaikan löytyminen. Voit lisätä paperille tärkeitä päivämääriä, piirroksia ja valokuvia.
MITEN ALOITETAAN
Jos kirjoitat käsin, joudut miettimään järjestystä tarkemmin. Tilannetta helpottaa, jos hankit rengaskansion ja silloin voit kirjoittaa irtosivuille muistojasi. On helppoa lisätä tekstiä, kun tulee uusia tärkeitä asioita mieleen. Tietokoneella kirjoittava voi aloittaa mistä vain. Esimerkiksi keräämällä vaikka elämän syntymäpäivämuistoja. Kuitenkin jonkunlaisen alustavan rungon tekeminen etukäteen auttaa kirjoittamisessa.
Omaelämäkerta alkaa usein
- Lapsuudenperheen ja vanhempien lapsuudenperheiden kuvauksella. Kerrotaan syntymät ja kuolemat, ammatit ja asuinpaikat.
- Mukana on kuvauksia luonteista ja ihmisten keskinäisistä väleistä ja varsinkin siitä, mitä ihmiset ovat kirjoittajalle merkinneet.
- Usein kerrotaan varhaisimpia muistiin tallentuneita tapahtumia
- Joskus muistellaan elämän kohokohtia ja onnistumisia ja suurimpia suruja ja vastoinkäymisiä.
- Meillä ihmisillä on muutama elämän avainkokemus, joka on ollut merkittävä ja vaikuttanut elämänkulkuun joko hyvässä tai hankalassa mielessä. Usein sanotaan, että niitä avainkokemuksia on noin viisi. Niistä voi jonkun tai kaikkikin esitellä alkuvaiheessa.
- Oman elämän kulun koulunkäynteineen, työpaikkoinen ja mahdollisine harrastuksineen voi myös kertoa lyhyesti alkuvaiheessa.
Kun edellä mainitut asiat on kerrottu, lukijalla on kokonaiskäsitys kirjoittajasta. Hän on tullut tutuksi.
Kannattaa miettiä, kenelle muistelmat kirjoittaa, mikä on sen julkisuusaste. Ihminen voi kirjoittaa terapeuttiset muistelmat vain itselleen ja miettiä jättääkö sen "kuolinsiivouksessa" hävittämättä. Muistelmat voi tehdä jälkipolvia ajatellen ja silloin niistä voi teettää pienen painoksen jonkun omakustannepalvelun kautta. Jos kirjoittamisella tavoittelee suurempaa lukijakuntaa, joutuu tarkkaan harkitsemaan, mitä kertoo muista ihmisistä. Avautuminen julkisuuteen omista asioista ei myöskään ole aina terapeuttista - vaikka "avautumien itselle" on sitä. Tietokone on mahdollistanut sen, että on erittäin helppo yhdistää nämä kolme eri tasoa. Ensin voi kirjoittaa julkisuutta kestävät muistelmat, sitten voi lisätä tekstiä jälkeläisiä varten ja siitä tulee toinen versio. Toisen version jälkeen voi tekstiin lisätä salaista tarinaa itsestä itselle. Sen version kohtalon voi uskoa jollekulle luotettavalle läheiselle.
PÄÄHENKILÖ
Tarinan edetessä muodostuu kuva päähenkilöstä. Nykyään puhutaan paljon autofiktiosta, jolla tarkoitetaan, että omaa elämää käsitellään luovasti. Kirjoittajalla on motiivi identiteettityöskentelyyn. Se on sallittua ja silloin alkulehdillä on yleensä maininta "Romaani". Joskus Romaani-sanan suojissa on kirjoitettu tekstiä, joka on pelkästään riipaisevan totta. Somessa ihmiset voivat rakennella itselleen valheellista julkisuuskuvaa ja sen voi tehdä myös minä-muodossa kirjoitetussa proosassa. Omassa tarinassa voi puhua päähenkilöstä hänenä tai jopa sinuna.
Omaa tarinaa pohdittaessa joutuu miettimään:
"Kuka minä olen?" ja "Millainen minä olen?"
Olenko määritellyt itseni oikein?"
"Ovatko muut ihmiset määritelleet minut oikein?"
"Millaisia leimoja olen vuosien mittaan kantanut mielessäni itsestäni."
VIRHEELLISEN LEIMAN MUUTTAMINEN - PSYKOLOGISIA TYÖKALUJA LEIMAN MUUTTAMISEEN
LIISA LUUSERILLA ON VIRHEELLINEN LEIMA. HÄNELLÄ ON USKOMUS, ETTÄ HÄN ON LUUSERI.
Hän tietää järjellään, ettei leima voi olla totta. Hänhän on kuitenkin ollut koulussa keskitason oppilas ja työpaikoissakin hän saanut myös myönteistä palautetta. Liisa on tajunnut, että uskomus siitä, että on luuseri pohjautui koulukiusaamiseen ala-asteella. Uskomuksesta seuraa erilaisia itseä moittivia ajatuksia, jotka sitten vaikuttavat tunteisiin.
Leima ruokkii alemmuudentunteita, masennusta ja häpeää.
KOGNITIIVINEN TERAPIA PERUSTUU SIIHEN, ETTÄ AJATTELU TUNTEET JA TOIMINTA (KÄYTTÄYTYMINEN) OVAT JATKUVASSA VUOROVAIKUTUSSUHTEESSA TOISIINSA. VAIKUTTAMALLA YHTEEN NIISTÄ, MUUTKIN KAKSI MUUTTUVAT.
KOGNITIIVINEN TERAPIA KEHITETTIIN AIKOINAAN MASENNUKSEN HOITOON, MUTTA SEN ON HUOMATTU PARANTAVAN ELÄMÄNLAATUA YLEENSÄKIN. SE SISÄLTÄÄ PALJON ERILAISIA MENETELMIÄ JA ITSEHOITOTEHTÄVIÄ. KAIKISSA ON KESKEISENÄ OMIEN HAITALLISTEN AJATUSKULKUJEN TIETOINEN MUUTTAMINEN JÄRKEVÄÄN JA TOTUUTTA VASTAAVAAN SUUNTAAN. ELÄMÄÄN KUULUVAT MYÖS TUMMAT TUNTEET - MUTTA YLIMÄÄRÄISTÄ TUNNETAAKKAA EI KANNATA KANTAA
ON HYVÄ, ETTÄ IHMINEN VOI TUNTEA ESIMERKIKSI HÄPEÄÄ, SE OHJAA HÄNTÄ SOSIAALISESTI SOPIVAAN KÄYTTÄYTYMISEEN. LAPSUUDESSA TAITAMATTOMIEN KASVATTAJIEN TAI HAAVOITTAVIEN TAPAHTUMIEN AIHEUTTAMA HÄPEÄN TUNNELUKKO SAA TUNTEMAAN HÄPEÄÄ SILLOINKIN KUN EI PITÄISI.
OSA HANKALISTA TUNTEISTA, JOITA MEILLÄ ON TAIPUMUS TUNTEA, PERUSTUU ELÄMÄN ROSOISUUDEN AIHEUTTAMIIN HAITALLISIIN SKEEMOIHIN, JOTKA AIHEUTTAVAT EPÄTOSIA USKOMUKSIA JA AJATU
NÄEMME ITSEMME JA TULKITSEMME YMPÄRISTÖÄMME VINOUTUNEESTI. HAITALLINEN SKEEMA ON ERÄÄNLAINEN VIRHEELLINEN TEEMA, VÄÄRISTÄVÄT SILMÄLASIT, JOIDEN POHJALTA AJATTELEMME, TUNNEMME (TUNNELUKOT) JA TOIMIMME JA SUUNNITTELEMME TULEVAISUUTTA.
KOGNITIIVISESSA TERAPIASSA PALJASTETAAN VIRHEELLINEN USKOMUS JA OPETELLAAN AJATTELEMAAN UUDELLA TAVALLA, JOLLOIN TUNTEETKIN MUUTTUVAT VÄHITELLEN.
Häpeän tunnelukon omaavalla on perususkomuksena oma arvottomuus ja siitä nousee erilaisia ajatuksia, jotka ylläpitävät häpeän tunnetta. Se taas vaikuttaa hänen toimintaansa ja käyttäytymiseensä. Hän haluaa salata todellisen minänsä, koska ajattelee, ettei muut hyväksy häntä, jos tietäisivät millainen hän oikeasti on – tai mitä hän on tehnyt – tai mitä hänelle on tehty. Hän ajattelee, ettei hän ole muiden rakkauden arvoinen. Jos hän huomaa ihmisten pitävän tai arvostavan itseään, hän ajattelee, että on huijannut heitä.
NORMAALI HÄPEÄ: IHMISELLÄ ON USKOMUS, ETTÄ HÄN ON RIITTÄVÄN HYVÄ. HÄN HALUAA VÄLTTÄÄ NEGATIIVISEN HÄ-PEÄNTUNTEEN JA SIKSI ARVIOI ETUKÄTEEN, MITEN KANNATTAA TOIMIA ERI TILANTEISSA. JOS IHMINEN HUOMAA JÄLKIKÄTEEN TOIMINEENSA SOPIMATTOMASTI, HÄN PYSTYY KÄSITTELEMÄÄN KÄYTTÄYTYMISENSÄ AIHEUTTAMAN HÄPEÄNTUNTEEN, EIKÄ JÄÄ SITÄ VATVOMAAN KOHTUUTTOMASTI.
HÄPEÄN TUNNELUKKO: TAUSTALLA ON USKOMUS, ETTÄ ON ITSE VÄÄRÄNLAINEN, VAJAA TAI VIALLINEN JA SE KANNATTAA SALATA MUILTA.
Omaa tarinaa kirjoittaessa joutuu käsittelemään asioita, joita on joskus hävennyt ja ehkä häpeää edelleenkin. Omaan harkintansa mukaan niitä voi paljastella tarinassaan. Jos kohteena on oma suku ja ajatuksena on käsikirjoituksen jättäminen luettavaksi vasta oman kuoleman jälkeen voi kertoa enemmän suvun asioita kuin kirjassa, jonka aikoo julkaista vaikka omakustanteena jonkun palvelun kautta.
Voi olla, että hän yrittää selviytyä tunnelukkonsa kanssa vetäytymällä tilanteista. Esiintyminen tuntuu vaikealta ja hän välttää sitä. Uusien ihmisten tapaaminen pelottaa. Tilanteissa hän yrittää välttää tiettyjä puheenaiheita ja kuitenkin pelkää, että ikävät salaisuudet paljastuvat. Hän pelkää, että muut jo tietävät hänestä ikäviä asioita.
Joku voi toimia selviytyäkseen häpeänsä kanssa päinvastoin kuin tunnelukko edellyttäisi. Hän haluaa välttää häpeän tunteen pukemalla päälleen röyhkeän naamarin ja käyttäytyy sopimattomasti ja häpeämättömästi.
MITEN TUNNELUKKO ON SYNTYNYT?
Kognitiivinen terapia ei keskity syiden etsimiseen, vaan nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Joskus menneisyyden käsittely voi auttaa ihmistä tajuamaan, miksi häntä vaivaa jatkuvasti hankala tunne. Hän voi ymmärtää, että sen taustalla on virheellinen uskomus itsestä, muista ihmisistä, elämästä jne.
Taustalla voi olla esimerkiksi häpeän korostuminen kasvatuksessa, poikkeavat perheolosuhteet, koulu-kiusaamiskokemukset, seksuaalinen hyväksikäyttö, epäonnistumiset koulussa, hylkäämiskokemukset jne.
MITEN SEN SAA AVATTUA?
Yllä olevassa häpeän tunnelukon havaintokolmiossa on kuvattu nuolin se ilmiö, että kolme elementtiä vaikuttavat toisiinsa.
1. KOGNITIIVISESSA TERAPIASSA JA OMAHOIDOSSA LÄHTÖKOHTA ON AJATTELUN MUUTTAMINEN MUUTTAMALLA NIIDEN TAUSTALLA OLEVIA HAITALLISIA USKOMUKSIA JÄRKEVIKSI JA TOTUUDENMUKAISIKSI.
2. LÄHTÖKOHTANA VOI OLLA TUNTEIDEN MUUTTAMINEN. ILMIÖ VOIDAAN AIHEUTTAA KOHDISTAMALLA AIVOJEN TUNTEITA SÄÄTELEVIIN OSIIN FYYSISTÄ TAI KEMIALLISTA ÄRSYTYSTÄ. TUNNETTU ESIMERKKI KEMIALLISESTA VAIKUTTAMISESTA OVAT LÄÄKKEET JA PÄIHTEET. Esimerkiksi rohkaisuryyppy vaikuttaa niin että häpeän tunne haihtuu ja ajatukset muuttuvat ja käyttäytyminen. (Monen asiakkaani alkoholismi on alkanut rohkaisuryypyistä)
3. LÄHTÖKOHTANA VOI OLLA KÄYTTÄYTYMISEN MUUTTAMINEN Joku voi päättää käyttäytyä rohkeasti ja röyhkeästi ja samalla ajatukset muuttuvat (sisäinen tsemppauspuhe) ja häpeän tunne siinä tilanteessa haihtuu.
Ehdotus: Voit kokeilla pientä toiminnallista muutosta tekemällä sen, mitä häpeät julkiseksi - yhdelle ihmiselle (luotettava ystävä, ammattiauttaja, läheinen).
Masentuneiden hoidossa on havaittu liikunnan positiivinen vaikutus. Joku on oppinut toimimaan siten, että huomatessaan alkavia masennuksen oireita, tehostaa liikuntaa ja välttää masennuksen.
HÄPEÄN TUNNETTA AIHEUTTAVAN AJATTELUN TAKANA OLEVAN USKOMUKSEN MUUTTAMINEN
Tavoitteena olisi uskomus, että on riittävän hyvä, eikä itsessä ole sen enemmän salattavaa kuin muissa ihmisissä. Uskomuksen muuttuminen voi viedä pitkän aikaa, mutta sinnikkyys palkitaan. Voit alkaa pohtia seuraavia järkeviä lauseita ja etsiä niille perusteita omasta elämästäsi. Ne ovat totta, koska ne ovat totta jokaisen ihmisen - myös sinun - kohdalla
Olen riittävän hyvä ja pohjimmiltani OK.
Voin paljastaa harkintani mukaan sellaisia asioita, joita ennen salasin, eikä minua hylätä eikä minua halveksita. Voin vähitellen tuoda esiin enemmän niitä salaisuuksia tai kertoa useammalle ihmiselle kuin aikaisemmin eikä minua sittenkään hylätä ja halveksita.
Ainakin jotkut ihmiset arvostavat minua ja heillä on siihen syynsä.
Kohtaan elämässäni ihmisiä, jotka näkevät minut rakastamisen arvoisena.
Hyväksyn sen, että kaikki eivät pidä minusta, sekin kuuluu elämään eikä vähennä arvoani.
Etsi perusteita, oliko henkilöllä/henkilöillä syitä väärään arviointiin. Tulkitsiko hän tilanteen väärin. Mikä oli hänen oma ongelmansa, jonka takia hän arvioi sinua väärin. Anna hänelle anteeksi, jotta vapautuisit vihasta ja voisit vapautua myös leimasta. Anteeksiantaminen voi myös olla hidas prosessi. Tunteet eivät seuraa tahdonratkaisua ihan helposti.
Voit myös keksiä ns. voimalauseen tukeaksesi uusia ajatuksia: "OLIN LAPSENA AHKERA LEIKKIJÄ JA AIKUISENA AHKERA TYÖNTEKIJÄ" , "OLEN HYVÄ PRIORISOIMAAN, ON FIKSUA, ETTÄ SEKAVA VAATEKAAAPPI ON LISTANI VIIMEINEN" Jne. Voimalause kannattaa liittää omaan tilanteeseesi. Voit ripustaa sen tauluun seinälle ja toistella sitä mielessäsi, kunnes sisäistät lauseen ja minäkäsitys ja tunteet ovat seuranneet perässä.
TOSIEN, NEGATIIVISTEN LEIMOJEN KÄSITTELY
HALUATKO MUUTTUA
KYLLÄ -> A
EN HALUA -> B
EN PYSTY -> C
A LEIMA ON TOTTA , JA HALUAT MUUTTUA - LEIMAN TAKANA OLEVAN PIIRTEEN MUUTTAMINEN
- Aseta itsellesi 5% tavoitteita.
Mitä käytännössä pitäisi muuttua, että olisit mielestäsi muuttunut 5% toivomaasi suuntaan - ETTÄ LEIMA OLISI VÄHEMMÄN TOTTA.
- Käy mielessäsi läpi tilanteita, jossa käyttäydyt tai ajattelet uudella tavalla. Mielikuvat luovat todellisuutta.
B LEIMA ON TOTTA, MUTTA EN HALUA MUUTTUA
Maistele leimaa myönteisessä valossa. Etsi leimaan liittyviä hyviä puolia. - Ja elä sovussa leimasi kanssa. Suhtaudu siihen yhtä lempeästi, kuin rakastamasi ihmisen ominaisuuteen. Harjoita itsemyötätuntoa.
- MIETI, MITKÄ OMINAISUUTESI TOIMIVAT VASTAPAINONA KIELTEISELLE LEIMALLE, MIKÄ AUTTAA SELVIYTYMÄÄN ELÄMÄSSÄ esimerkki: TYHMÄ, MUTTA SISUKAS / LUUSERI, MUTTA OSAA NAUTTIA ELÄMÄSTÄ JNE
C LEIMA ON TOTTA, MUTTA ET PYSTY MUUTTUMAAN
Jos leima liittyy johonkin riippuvuuteen, hae ammattiapua.
Jos leima liittyy fyysiseen vajavaisuuteen, psyykkiseen ongelmaan/häiriöön tai oppimishäiriöön, etsi vertaistukea ja/tai tietoa sinulle sopivan järjestön kautta.
Muussa tapauksessa: Yritä muuttaa leiman merkitystä. Etsi uusia näkökohtia. Maistele leimaa myönteisessä valossa. Etsi leimaan liittyviä hyviä puolia. Jos leima jatkuvasti ahdistaa, voit hakea ammattiapua. Leima voi liittyä johonkin tunnelukkoon, joka ensin pitäisi avata.
LAPSUUDEN JA NUORUUDEN EVÄITÄ: MITÄ TARVITSIT - MITÄ SAIT?
Seuraavana on psykologinen kehys, jota voit käyttää apunasi ja se voi auttaa sinua ymmärtämään, miksi olet sellainen kuin olet. Jos tajuat, missä vaiheessa kehitystä, kaikki ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, voit ymmärtää omia hankalia tunteitasi. Samoin voit havaita, että joku vahvuutesi on peräisin äiti- tai isäsuhteessa tai jonkun muun läheisen antamista hyvistä eväistä, Olen käyttänyt psykologisena kehyksenä lähinnä Erik Eriksonin kehitysteoriaa. LUE LISÄÄ>>>
Lähteinä olen käyttänyt seuraavia kirjoja:
Identity and the Life Cycle, Norton NY. 1980, 1994, Identity: Youth and Crisis, Norton NY 1968, Insight and Responsibility Norton NY 1964. 1994, Lapsuus ja yhteiskunta Gummerus, 1982) Käytän myös Jeffrey Youngin luomaa skeematerapian näkökulmaa. Skeemalla tarkoitetaan ihmisen kokonaisvaltaista tapaa tulkita elämää ja haitallinen skeema lapsuudessa syntyneitä virheellisiin uskomuksiin pohjautuvaa tapaa tulkita elämää ja sen vuoksi hankalia tunteita ja ajattelua.
Eriksonin kehitysteorian mukaan lapsuus ja nuoruus jakautuvat viiteen eri vaiheeseen (kuva yläpuolella), joissa herkistyvät eri tarpeet. Jos ympäristö vastaa riittävän hyvin tarpeisiin, lapsi saavuttaa kyseisen vaiheen kehitystavoitteen. Kehityssaavutus luo edellytyksen seuraavan vaiheen onnistumiselle.
Taulukon vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on lueteltu keskeisiä tarpeita, joita lapsella on eri ikävaiheissa. Seuraavassa sarakkeessa on lueteltu vanhempien toimintaa, jolla heidän tulisi vastata lapsen tarpeisiin. Kun vanhemmat ja muu ympäristö vastaavat juuri kunkin ikäkauden keskeisiin tarpeisiin riittävän hyvin, lapsella on mahdollisuus saavuttaa ikäkauden kehityssaavutus, joka on taulukossa oikealla olevan tornin solujen oikeassa yläkulmassa.
VAUVAIKÄ 0 - 1,5 v.
Jos pohdit elämäsi ensimmäistä puoltoista vuotta ja tiedät, että äidilläsi oli synnytyksen jälkeinen masennus ja sinun tarpeesi olla ilona äidille ei toteutunut, voit olettaa, että se on jättänyt jälkensä ja ymmärrät itseäsi paremmin. Elämän alusta kirjoitettaessa on ongelmana, että omia muistikuvia ei ole. Joudut tukeutumaan vain muiden kertomuksiin.
Koska jokaisesta kehitysvaiheesta jää eväitä myöhempään elämään, kaikki se, mitä sinulle tapahtui ensimmäisen puolentoistavuoden aikana vaikuttaa siihen, mitä tunnet nyt. Voit tornissa olevan vauvaiän kuvauksen jälkeen miettiä, millaisia eväitä sait siltä kaudelta elämääsi. Voit miettiä, mihin kohtaan tunnet sijoittuvasti eri piirreulottuvuuksilla ja merkitä siihen kohtaan rastin, joko todellisuudessa tai mielikuvissa. Vasemmalla on kuvaus, joka kertoo siitä, että vaihe on ollut kehityksellesi suotuisa ja oikealla on kuvaus, joka saattaa kertoa siitä, että sen vaiheen olosuhteet eivät ole olleet parhaat mahdolliset. Jos sijoitut lähemmäksi vasemmalla olevia määrittelyjä, voit olettaa, että vauvavaiheesi kului suotuisissa merkeissä.
perusturvallisuuteni on hyvä -------------------------------------- tunnen usein turvattomuutta
olen yleensä toiveikas --------------------------------------- tunnen oloni usein toivottomaksi
luotan, että asiat lopulta järjestyvät --------------------------------------- en luota siihen, että asiat järjestyvät
Kiintymystyylit
Jos äiti (tai lähin hoitaja) on herkkä tajuamaan vauvan viestejä, hän osaa tunnistaa tämän myönteisiä ja kielteisiä tunteita ja pystyy myötäilemään niitä ja vastaamaan niihin. Äiti rakentaa kiintymyssuhdetta vauvan ja itsensä välillä, kun iloitsee ja ihmettelee yhdessä vauvan kanssa. Kun vauva tuntee olonsa epämukavaksi, hän viestittää siitä eri tavoin - usein itkulla. Jos äiti toimii lohdutustilanteissa välittömästi, johdonmukaisesti ja asianmukaisella tavalla, lapsella on mahdollisuus kehittää turvallinen kiintymystyyli. Sen pohjalta lapsen on helppo olettaa myöhemmin elämässään, että ihmiset ovat luotettavia, omat tarpeet tulevat riittävässä määrin tyydytettyä ja elämä kantaa.
Jos äiti ei ole herkkä havaitsemaan lapsen tarpeita tai jättää johdonmukaisesti vastaamatta lapsen viesteihin, lapsi kehittää turvattoman, välttelevän kiintymystyylin. Hän ei etsi äidistä eikä myöhemmin muista ihmisistä suojaa ja voi yrittää toimia urhoollisemmin kuin tunnetila edellyttää. Joskus välttelevän kiintymystyylin omaavalla lapsella voi olla myönteinen käsitys itsestä, mutta kielteinen muista ihmisistä. Toisilla taas voi olla kielteinen käsitys sekä itsestä että muista. Viimeksi mainittuja lapsia on nimitetty pelokkaan kiintymystyylin omaaviksi.
Jos äiti toimii jatkuvasti epäjohdonmukaisesti suhteessa lapsen tarpeisiin, lapsi ei voi luottaa aikuiseen hoivaajana. Näin tapahtuu usein esimerkiksi päihderiippuvaisen äidin perheessä. Lapsi ei pysty ennakoimaan sitä, mitä käyttäytymistä hänen turvan tai lohdutuksen tarpeensa herättää äidissä, koska seuraukset ovat arvaamattomia ja riippuvat äidin mielialan vaihteluista. Lapsi voi saada osakseen itkiessään ajoittain hellyyttä ja lohdutusta tai samantapainen tilanne voi saada aikaan aikuisessa raivokohtauksen. Tällaisissa olosuhteissa lapselle yleensä kehittyy turvaton, ristiriitainen, takertuva kiintymystyyli. Hän ei myöhemmin osaa ennakoida muiden käyttäytymistä ja toimii ahdistuneen takertuvasti taatakseen itselleen hoivan.
Voit vauvavaiheesta kirjoittaessasi tukeutua vauvakirjaasi, jos sinulla on sellainen. Jos omat vanhemmat ovat elossa tai vanhempia sukulaisia, voit heiltä kysellä. Vauvavaiheesta kirjoitettaessa voit miettiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin.
Pohdittavaa
- Millaiseen kotiin ja vanhempien elämäntilanteeseen synnyit?
- Olitko toivottu lapsi?
- Olitko helppohoitoinen vauva, vai vaikeahoitoinen?
- Oliko sinulla terveysongelmia?
- Kuka sinua hoiti pääasiallisesti?
- Jouduitko eroamaan äidistä tai lähimmästä hoitajasta usein tai pitemmäksi aikaa?
- Tutki vanhoja valokuvia, mitä ne kertovat sinulle?
- Mitä tärkeitä aikuisia elämässäsi oli, keiltä uskot saaneesi rakkautta vauva?
TAAPEROIKÄ 1,5 - 3v.
Taaperoiässä lapsi löytää oman tahtonsa ja kohtaa sen törmäämisen ympäristön asettamiin rajoihin. Suhde auktoriteetteihin rakentuu tässä vaiheessa. Jos lapsi on elänyt sekavissa oloissa taaperoiän, ehkä oikeat rajat ovat jääneet hänelle epäselviksi tai rajojen noudattamista ei ole vaadittu, voi tulla myöhemmin ongelmia. Jos lapsi esimerkiksi aloittaa päiväkodissa 4-vuotiaana ja rajojen asettelu tapahtuu myöhässä eikä alle kolmivuotiaana, rajojen opettelu voi jättää minäkäsitykseen tunteen, että on itse vääränlainen.
Tässä vaiheessa lapselle on hyväksi, jos ympäristö pysyy mahdollisimman samanlaisena. Kaksivuotias on huono kestämään muutoksia. Kun lapsi tulee kolmen vuoden ikään, tilanne muuttuu. Lapsen mieleen tulee joustavuutta. Uhmakohtaukset loppuvat.
Häpeän tunteiden kehittyminen liittyy Eriksonin mukaan juuri taaperovaiheeseen. Häpeä on ihmistä suojeleva tunne. Liian voimakkaana se on haitallinen skeema, jota onneksi on mahdollista purkaa myöhemmin myös omahoidon menetelmin.
Joillekin vanhemmille on vaikeaa kohdata myönteisestä pallerosta sukeutunutta uhmaikäistä. Pikkuinen ikään kuin hylkää vanhempansa auktoriteettina, mutta ei hän lakkaa rakastamasta vanhempiaan, vaikka voi lyödä heitä.
Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan lapsi kasvaa tässä vaiheessa eroon äidistä: On sanottu, että mitä enemmän lapsi on äitinsä perään kolmen ensimmäisen vuoden aikana, sitä parempi ja mitä enemmän lapsi on sen jälkeen irti äidistä sitä parempi. Ihminen kehittyy vauvaksi kohdussa yhdeksässä kuukaudessa ja sen jälkeen erilliseksi itsekseen kolmessa vuodessa. Lapselle alkaa olla tärkeätä suhde vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan.
Seuraavaksi voit arvioida lapsuuden ja nuoruuden eväitä. Voit miettiä kumpi vastakkaisista väittämistä kuvaa sinua. voit laittaa mielessäsi tai paperilla rastin ulottuvuudelle sinua kuvaavaan kohtaan. Esimerkissä kuvaus osuu hyvin lähelle omaa arviota.
piirrekuvaus ----x---------------------------------------piirteen vastakohta
itsenäisyyteni on hyvä -------------------------------------- olen epäitsenäinen
alistun sopivasti ja toteutan omaa -------------------------------------- en pysty tasavertaiseen suhteeseen
tahtoani riittävästi
pystyn parisuhteessa -------------------------------------- kompromissien tekeminen on minulle
kompromisseihin vaikeaa
luotan, että muut haluavat minut -------------------------------------- epäilen että muut eivät hyväksy minua
seuraansa seuraansa
en tunne helposti häpeää -------------------------------------- tunnen usein häpeää
jännitän esiintyessäni -------------------------------------- olen rohkea esiintyjä
en mieti useinkaan, mitä ihmiset -------------------------------------- epäilen usein että selkäni takana minusta ajattelevat minusta puhutaan pahaa
Kognitiivinen terapia tarjoaa omahoitona oman häpeän kirjoittamista. Oman tarinan otsikoksi voisi laittaa Häpeä ja alaotsikoiksi:
Minä häpesin lapsena
Minä häpesin nuorena
Minä häpeän naisena / miehenä / ihmisenä
En haluaisi hävetä
Järkevä määrä häpeää tarkoittaisi elämässäni
Pohdittavaa
- Millainen oli kotisi ja asuinympäristösi?
- Ketkä sinua hoitivat vanhempiesi lisäksi?
- Tiedätkö miten suhtauduit muihin lapsiin?
- Tiedätkö, mitkä olivat lempilelujasi?
- Olitko päivähoidossa, missä, koska, mitä tiedät viihtymisestäsi päivähoidossa?
- Olitko yötä poissa kotoa yli 2 vuorokautta kerrallaan?
- Jouduitko sairaalahoitoon, olko sinulla terveysongelmia?
- Tiedätkö, miten uhmaikäsi sujui, olitko enimmäkseen kiltti ja mukautuva vai voimakastahtoinen?
- Tiedätkö jotain erikoista ruokailumieltymyksistä tai ruokailukäyttäytymisestäsi?
- Missä nukuit ja miten?
- Mitä lapsuutesi valokuvat kertovat tästä ikäkaudesta?
LEIKKI-IKÄ 3 - 6v.
On luultavaa, että ensimmäiset muistikuvasi liittyvät tämän vaiheen tapahtumiin. Ne saattavat olla kuitenkin epäselviä ja joskus toisten kertomusten perusteella muodostuneita ja joskus niihin sekoittuu unien tapahtumia.
Leikki-iässä lapsen tiedot ja taidot lisääntyvät, hän pohtii elämänilmiöitä ja miksi-kysymyksiä riittää. Leikki-ikä on erilaisten roolileikkien aikaa. Lapsi voi olla prinsessa tai rosvo tai poliisi. Psykoanalyyttisen teorian mukaan vanhempien merkitys on leikki-iässä suuri. He toimivat roolimalleina: Poika jäljittelee isää (jos perheessä on isä) ja tyttö äitiä. Samalla eletään vaihetta, jolloin pojalle äiti on ihastuksen kohde ja mahdollisesti lähtökohta sille, millaista naista hän toivoo aikuisena kumppanikseen. Samoin tytölle isä on ensimmäinen "rakkaus", mikäli isä ansaitsee tytön silmissä tulla rakastetuksi - mihin vaikuttaa myös äidin mielipide tytön isästä.
Leikki-iässä lapsen mieleen muodostuu tarina omasta perheestä. Monissa eri yhteyksissä lasta pyydetään piirtämään kuva perheestään. Kuva on tarina, jota lapsi ei vielä osaa kertoa kunnolla sanoin.
EHDOTUS:
Muistele omaa lapsuuttasi. Millaisen kuvan sinä olisit 5-vuotiaana ehkä piirtänyt? Keitä tai mitä itselle mieluista olisit ottanut kuvaan mukaan. Miten lähelle toisiaan olisit sijoittanut ihmiset ja minkä kokoisina olisit heidät kuvannut. Millaisia ilmeitä heillä olisi ollut. Voit käyttää tikku-ukkoja, jos haluat.
Eriksonin mukaan leikki-iässä kehittyy oma-aloitteisuus ja syyllisyys. Liian syyllisyyden pohjana voidaan pitää lapsen ja aikuisen vuorovaikutusta. Aikuinen on asettanut rajat ja lapsi tietää, että jos hän ei tottele, seurauksena on rangaistus - ainakin moitteen muodossa. Mutta usein käy myös niin, että lapsi ei tiedä, että joku asia on kielletty ja yllättyy rangaistuksesta.
Lapsi saa leikki-iässä lisää taitoja, joita haluaa myös käyttää. Hän tutkii ympäristöään ja kokeilee erilaisia asioita, mutta ei aina tiedä, mikä on sallittua mikä ei. Kun oma-aloitteinen lapsi saa moitteita, hänelle tulee kokemus siitä että koska tahansa ja ilman ennakkovaroitusta, hän onkin syyllinen. Paljon syyllistämistä kohdanneelle kasvaa uskomus omasta syyllisyydestä taakaksi ja tunneansaksi, ellei sitä tavalla tai toisella pureta.
Kaikenlaisissa perheissä vanhemmat väsyvät ja lapset voidaan saada kokemaan syyllisyyttä siitä, että he riitelevät tai leikkivät liian äänekkäästi tai ovat tottelemattomia. Vastapainona on kuitenkin yleensä hellittelyä ja kannustusta ja hyviä hetkiä. Mutta jos vanhemmat ovat päihdeongelmaisia, masentuneita tai stressaantuneita, lapsi voi jäädä ilman tasapainottavaa myönteistä huomiota ja taipumus syyllistyä kasvaa.
EVÄÄT LEIKKI-IÄSTÄ
Oma-aloitteisuuteni on hyvä, -------------------------------------------------- En helposti aloita uutta.
En syyllisty turhasta -------------------------------------------------- Tunnen syyllisyyttä helposti.
Asettelen usein tavoitteita ja uskon -------------------------------------------------- En usko mahdollisuuksiini mahdollisuuksiin saavuttaa ne. saavuttaa tavoitteita. En uskalla edes asettaa niitä.
Pohdittavia aiheita
Muistatko millaisissa tilanteissa tunsit lapsena syyllisyyttä?
Huomaatko, että koet nykyään liian herkästi syyllisyyttä?
Minkälaisten ihmisten palaute herättää sinussa herkimmin syyllisyydentunteita? Muistuttavatko he lapsuutesi syyllistäjiä?
Muistele millaisia hyviä muistoja sinulle on jäänyt mieleen tapahtumista ennen kouluikää.
Mitkä olivat lempileikkejäsi?
Muistatko leikkitoverien nimiä?
Vietitkö aikaa paljon muualla kuin omassa kodissa?
Mitä muistoja sinulla on isovanhemmistasi?
Ketkä aikuiset kannustivat sinua?
6 – 12 v.
Kouluiän haasteena on oppia oppimaan ja muodostaa hyvä suoritusminäkuva. Jos varhaisemmissa kehitysvaiheissa on ollut puutteita, lapsesta tulee helposti alisuoriutuja. Alakouluiässä rakennetaan itseluottamusta ja suoritusminäkäsitystä, ja alisuoriutumisen vaihe voi leimata minäkäsitystä myös myöhemmin. Turha pelko ettei suoriudu jostain uudesta tehtävästä voi seurata aikuisuuteen asti.
Joillekin välitunnit ovat olleet aikoinaan painajaismaisia ja muistot niistä vaivaavat vielä aikuisena. Onneksi Kouluterveyskyselyssä on havaittu, että koulukiusaaminen on vähentynyt selvästi. On tiettyjä riskitekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että tulee kiusatuksi, mutta selvää sääntöä ei ole. Yleensä erilaisuus voi aiheuttaa kiusaamista: jos on muita parempi tai huonompi, lihavampi tai laihempi jne.
itseluottamukseni on hyvä ------------------------------------------ minulla on heikko itsetunto
pystyn hyviin suorituksiin ------------------------------------------ pelkään jatkuvasti epäonnistuvani
suorituksissa
olin ala-asteella koulukiusattu ------------------------------------------- minua ei koskaan kiusattu
ala- asteella
Pohdittavia aiheita alakouluvaiheesta
- hyvät ystäväni
- miten opettajat suhtautuivat minuun
- millainen rooli minulla oli koululuokassa
- millainen rooli minulla oli välitunneilla
- kaverit, joita pelkäsin
- kaverit, joista en pitänyt
- epäonnistumiseni koulussa
- onnistumiseni koulussa
- ketkä kannustivat minua
- rangaistukset koulussa
- mitä luokkakuvat kertovat
- vapaa-ajan harrastukset
- mitä tärkeää tapahtui perheessä
- suhteeni sisaruksiini
- mitä ajattelin itsestäni
Murrosikä ja nuoruus - viides kehitysvaihe 12 - 18
Eriksonin teoriaa kehittäneen Vaillantin mukaan murrosikäisen päätehtävänä on luoda uusi, vanhemmista itsenäistyneen nuoren identiteetti. Se sisältää tunteen siitä, että arvot on itse valitut ja että voi vapaasti tavoitella omia, itse rakentamiaan unelmia. Tässä vaiheessa on yleensä valittu oma vakaumus ja ideologinen näkemys, jotka tosin saattavat muuttua seuraavien vuosien aikana.
Erikson korostaa seksuaali-identiteetin rakentumista. Hän myös loi käsitteen: toinen mahdollisuus.
Nuoruusiässä ihminen muodostaa käsityksen siitä, mikä, kuka ja millainen hän on. Nuoruusikä on aktiivista minäkäsitysten käsittelyä ja pohdintaa. Toveripiiri muodostaa ympäristön, jonka vuorovaikutuksessa nuori rakentaa käsitystä itsestään. Aikaisempien ikäkausien minäkäsitykset ovat pohjana uuden minäkäsityksen rakentumiselle. Ne ovat olemassa epämääräisempinä ja eri asioihin painottuneina. Nyt nuori voi käyttää niitä hyväkseen ja samalla aktiivisesti etsii palautetta ja muodostaa uutta minäkäsitystä, joka on enemmän kuin aikaisempien käsitysten summa.
Olen ehdottanut erilaisia aiheita, joista jotkut voivat tuntua alueilta, jotka haluat pitää itselläsi. Ne ovat osa identiteettiäsi, mutta et halua pitää niitä osana "julkista" tarinaasi. Voit hyvin kirjoittaa muistelmien rinnalla lisätarinaa vain itsellesi. Kirjoittamisella sinänsä on parantava merkitys. Omien salaisuuksien kirjoittaminen voi auttaa erilaisten haavojen parantumisessa.
tunnen itseni -------------------------------------------- en osaa kertoa, millainen olen
hyväksyn itseni tällaisena -------------------------------------------- en hyväksy itseäni
minulla on selkeä seksuaali-identiteetti -------------------------------------------- en ole sinut seksuaalisuuteni
kanssa
sitoudun työtehtävissä -------------------------------------------- en pysty sitoutumaan työtehtävissä
sitoudun ihmissuhteissani --------------------------------------------- en pysty sitoutumaan ihmissuhteissani
koen olevani sama persoona, sama ---------------------------------------------- koen olevani ihan eri persoona,
minä kuin nuorena eri minä kuin nuorena
Pohdittavia aiheita nuoruusvaiheesta
- suhde omaan ulkonäköön
- harrastukset ja harrastuskaverit
- rakastumiset: toiveita, pettymyksiä, iloja ja suruja
- kouluympäristö, epäonnistumiset ja onnistumiset
- mihin uskoin, arvoni ja aatteeni
- huolenaiheet
- mistä haaveilin
- suhde vanhempiin, vihaa ja kiintymystä
- miten vanhemmat suhtautuivat murrosikääsi ja itsenäistymiseesi
- millaisia asioita häpesit, millaisista asioista tunsit syyllisyyttä
Nuori aikuisuus - kuudes kehitysvaihe 18 - 24v.
Nuoren aikuisen kehitystehtävä on liittyä parisuhteeseen. Hänen minäkäsityksensä rakentuu paljolti sen mukaan, miten hän onnistuu parisuhteessa, millaisia ovat hänen kokemuksensa ja millaista palautetta hän saa. Myös tässä vaiheessa voi tapahtua paranemista lapsuuden haavoista parisuhteessa. Toisaalta lapsuuden haavat voivat vasta läheisessä suhteessa tulla ilmi ja ihminen tarvitsee terapiaa voidakseen solmia tyydyttävän parisuhteen.
Vastavuoroisen parisuhteen myötä ihminen liittää myös toisen omaan identiteettiinsä, mikä tarkoittaa minän "laajentamisen" siten, että siihen kuuluu myös toinen, muodostuu me-identiteetti. Toisen menettäminen voi silloin tuntua siltä, kuin omasta itsestä olisi revitty iso osa pois.
Kun ihminen aikuistuu, näkee Vaillandt keskeiseksi kehitystehtäväksi muuttua epäitsekkäämpään suuntaan, millä hän tarkoittaa tahtoa ja kykyä olla myös antavana osapuolena ihmissuhteissa ja kykyä luopua osasta määräysvaltaansa eli tehdä kompromisseja. Vaillandin mukaan kehityshaasteena on myös uran vakauttaminen.
Tarve hyvään parisuhteeseen on niin voimakas, että sen puuttuminen heikentää huomattavasti elämänlaatua. Monet nuoret hakeutuvat mielenterveyspalveluihin parisuhteen päätyttyä tai siksi, ettei seurustelusuhdetta tahdo löytyä ja tilanne masentaa. Tällä hetkellä moni nuori aikuinen syö masennuslääkkeitä, koska paria ei löydy.
Kun varsinainen aikuisikä alkaa, on tärkeää, että ihminen seisoo psyykkisesti omilla jaloillaan ja on irtautunut vanhemmistaan. Vaikka vanhemmat ovat kuolleet, he voivat silti vaikuttaa lapsiensa mielissä - vieläpä silloin kun ihminen elää omaa vanhuuttaan. Seuraavien kuvauksien avulla voi pohtia omaa irtautumistaan.
Koen jatkuvasti, että äiti puhuu --------------------------------------------------- En koe, että äidin mielipiteet vaikuttavat
mielessäni ohjeita, arvostelua ym. millään lailla elämässäni.
En edes ajattele niitä koskaan.
Koen jatkuvasti, että isä puhuu ---------------------------------------------------- En koe, että isän mielipiteet vaikuttavat
mielessäni ohjeita, arvostelua ym. millään lailla elämässäni.
En edes ajattele niitä koskaan.
Olen psyykkisesti sidoksissa äitiin. ----------------------------------------------------- Olen psyykkisesti vapaa äidistäni.
Olen psyykkisesti sidoksissa isään. ----------------------------------------------------Olen psyykkisesti vapaa isästäni.
Pohdittavia aiheita
- parisuhdevalinnat, rakkaussurut ja -ilot
- ammatinvalinta ja opiskelu
- yhteiskunnallinen näkemys, arvot ja asenteet
- suhde lapsuuden perheeseen
- haaveet ja pettymykset
Aikuisuus - seitsemäs kehitysvaihe 24 - 60v.
Eriksonin nimittää aikuisuuden kehitystehtävää kyvyksi generatiivisuuteen, jolla hän tarkoittaa toimimista seuraavan sukupolven hyväksi. Generatiivisuutta voi toteuttaa kasvattamalla lapsia tai toimimalla ammatissa, joka on merkityksellinen yhteiskunnan kannalta ja seuraavien sukupolvien kannalta. Tarve hoivata lapsia korostuu tässä vaiheessa samoin työnteko. Jos jompikumpi puuttuu elämästä, voi toisella korvata toisen. Ihminen voi elää rikasta elämää ilman parisuhdetta tässä vaiheessa, vaikka nuoren aikuisuuden vaiheessa parisuhde olikin ollut keskeisin tarve ja hyvinvoinnin lähde.
Aikuisuuden vaiheessa on kaksi keskeistä aihetta: Perheen tapahtumat ja työelämäkokemukset. Molempia kannattaisi käsitellä itsemyötätunnon näkökulmasta: omaa itseään armahtaen. Omiin puutteisiinsa kasvattajana ja/tai työntekijänä kannattaa suhtautua yhtä myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti kuin parhaan ystävän puutteisiin. Osa pohdinnoista voi olla "salaisia" vain itselle kerrottuun tarinaan liitettyjä.
Monet muistelmat (varsinkin poliitikkojen) keskittyvät oman työuran ja ratkaisujen selittelyyn parhain päin. Kieltämisen ja torjunnan suojelumekanismit estävät näkemästä totuutta, eikä kirjoittamisella ole terapeuttista merkitystä. On hyvä, jos ihmisellä on vanhuudessa positiivinen käsitys itsestään työntekijänä, se tukee hänen psyykeään. Psyykeä vielä tukee se, että muutkin saavat tietää, miten pätevä hän on ollut, mutta todellisuudessa totuus tukee sitä vielä enemmän, totuus tekee vapaaksi. Omien puutteiden hyväksyminen myös parantaa itsetuntoa.
Lopuksi
Olen ehdottanut neljää eri teemaa, joita voit pohtia joko kirjoittamisen akana tai sen päätyttyä.
1. Voit pohtia omaa itsetuntoasi ja sen kehittymistä suhteessa sinulle tärkeisiin ihmisiin.
Meidän itseluottamuksemme muodostuu suurelta osin siitä, miten muut suhtautuvat meihin. Eri ikäisenä meihin vaikuttavat eri ihmiset. Me tavallaan kysymme heiltä: Olenko OK?
AVAINKYSYMYS AVAINVASTAAJA
0 – 1.5v.
OLENKO OK
ILOITSEEKO ÄITI MINUSTA? ÄITI, LÄHEISIN HOIVAAJA
1.5 – 3v.
OLENKO OK ITSENÄISENÄ MINÄNÄ, TAHTOJANA? ÄITI JA ISÄ, LÄHEISIMMÄT HOIVAAJAT
3 – 6v.
OLENKO OK TYTTÖNÄ / POIKANA? OLENKO OK LEIKKIJÄNÄ? ISÄ, ÄITI
6 – 12v.
OLENKO OK KAVERINA, OSAAJANA? IKÄTOVERIT, OPETTAJA
12 – 18v.
OLENKO OK IHMISENÄ? IKÄTOVERIT, LUOTTOAIKUISET, ITSE= "PEILIKUVA"
18 – 24v.
OLENKO OK NAISENA / MIEHENÄ? PARISUHTEEN TOINEN OSAPUOLI
24 – 60v.
OLENKO OK TYÖNTEKIJÄNÄ, SEURAAVAN SUKUPOLVEN SEURAAVA SUKUPOLVI, TYÖTOVERIT, ESIMIEHET, ALAISET,
KASVATTAJANA? ASIAKKAAT
60v. > ITSE
Mieti millaiseksi koet itseluottamuksesi? Voit antaa sille kouluarvosanan. Miten se on muodostunut? Missä ikävaiheessa sait hyvää ja itsetuntoasi tukevaa palautetta? Missä vaiheessa sinun itsetuntosi sai haavoja?
2. Elämän avainkokemusten merkitys
3. Elämäni kolme onnellisinta päivää
4. Vastoinkäymiset, joista seurasi myös hyvää
..